Koska kaikki ei välttämättä tunne mua, niin kerron vähän alkuun itsestäni ja etenkin omasta liikunta taustastani. Alkujaan olen alkanut liikkua tanssimalla, kun vanhemmat törkkäsi kolme vuotiaan Sinnan aikoinaan modernin tanssin tunneille. Lisäksi osallistuin silloin päiväkotini balettitunneille. Tanssin lumoissa vietin elämästäni iloiset 7 vuotta, joista viimeisenä vuotena kokeilin myös streetlajeja. 9 – vuotiaana kuvioihin tuli jalkapallo, joka on säilynyt rakkaana harrastuksena tähän päivään asti ja syrjäytti lopulta tanssijapuolen itsestäni. Haaveet ammattilaisurasta hautautuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun 15-vuotiaana polveani jouduttiin loukkaantumisen vuoksi uusimaan, mutta onneksi mulla säilyi mahdollisuus pelata. Lajiharrastamista on aina tullut tuettua saliharjoittelulla ja lenkkeilyllä. Jalkapallon kanssa ajastani on päässyt vuosi sitten kilpailemaan koripallo ja skeittaaminen. Välissä on käyty kokeilemassa jos jonkinmoisia lajeja, mutta toistaiseksi itse nautin eniten joukkueessa tapahtuvasta kilpaurheilusta.
Meidän perheen lomiin ja juhlapyhiin kuului lähes poikkeuksetta urheiluopistojen tarjoamat perheleirit ja siellä olen päässyt kokeilemaan vaikka kuinka montaa tunnettua ja tuntematonta lajia. Tuntuu, että suurimmalla osalla ihmisistä, jotka noudattavat liikunnallista elämäntapaa vielä yli 20-vuotiaana löytyy omasta lapsuudesta asti liikuntataustaa. Mutta, niin lattealta kuin se kuulostaakin, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikkumista.
Miten sitten aloittaa oma liikuntaharrastus? Etenkin kun on opiskelija ja aikaa ja rahaa ei vain löydy. Siihen päälle kun motivaatio liikkumiseen vielä puuttuu niin auta armias, lähde siitä sitten hölkälle kello viisi pitkän koulupäivän jälkeen kun puolet opintojakson tehtävistä on tekemättä ja deadline ja väsymys painavat päälle. Valitettavasti mulla ei ole tarjota taikasanaa joka saisi yhtäkkiä kaikki maailman ihmiset liikkumaan. Ainoa, mitä mä voin tarjota, on tapoja ja ajatuksia, joilla mä itse saan itseäni liikkumaan ja miten tiedän joidenkin motivoineen itseään. Sen jälkeen se on susta itsestäsi kiinni, liikutko sä vai et.
Löydä oma lajisi. Mä rakastan jalkapalloa. Enemmän kuin jalkapalloa, mä rakastan kilpaurheilua. Seistään vaikka järvessä kaksi tuntia, kunhan siitä saadaan kisa aikaiseksi. Sellaiset urheilulajit, joissa adrenaliinitasot nousevat ja joutuu oikeasti repimään itseään suorituksiin ovat juuri se mun juttu. Nämä ovat asioita, joita kannattaa miettiä, kun aloittaa liikuntaa. Haluaako tehdä jotain mikä sattuu lihaksissa vielä kolme päivää treenin jälkeen, haluaako mennä rauhassa ja katsella vai tehdä rauhassa tekniikkalajeja, joissa tulokset tulee esiin eri lailla? Etenkin jos ei ole liikkunut paljoa, niin ihan turhaan lähtee juoksemaan lenkkiä, jos siitä ei pidä. Siinä tulee vain paha mieli kaikille. Selvitä itsellesi, mikä susta on kivaa.
Hanki motivaatiokaveri. Mun paras motivaatiokaveri on mun äiti. Äiti osaa sanoa musta, että milloin mua vaan laiskottaa ja milloin mä olen oikeasti väsynyt. Usein kun mulla on vähän sellainen olo, että en jaksaisi mennä treeneihin tai salille saatan kysyä äidiltä, että pitäisikö jäädä vain kotiin. Äiti on se, joka osaa aina sanoa oikeaan aikaan ”Jää lepäämään” tai ”Mene nyt vaan sinne salille, sulle tulee parempi olo siitä”. Käyttäkää teidän kämppiksiä, kavereita ja vanhempia ja vaikka naapureita tähän. Motivaatiokaveri voi olla myös se, jonka kanssa te liikutte. Lähde kävelylle kaverin kanssa ja juorutkaa kaikki viikon asiat kerralla. Tai jos asutte kaukana toisistanne, niin soittakaa ja kävelkää samalla kun puhutte. Tai menkää liikuntapuistoon tekemään punnerruksia yhdessä, lista on loputon miten kaverin kanssa voi liikkua. Yhdessä kaiken tekeminen on hauskempaa ja helpompaa, oli se sitten liikkumista tai ryhmätyötä.
Palkitse itsesi. Mä jumaloin ruokaa. Ruokaa, ruokaa, ruokaa. Se on tapa, jolla mä palkitsen itseäni silloin kun mä liikun. Toisilla se voi olla uusien vaatteiden ostaminen. Pelin ostaminen. Ulkona ravintolassa tai elokuvissa käyminen. Löydä se juttu, millä sä tahdot palkita itsesi siitä, että olet sen perus perjantai ja Netflixin lisäksi käynyt pelaamassa kavereiden kanssa jalkapalloa. Tämä on myös yksi tapa motivoida itseään. Jos mikään liikunta ei vaan ole omasta mielestä kivaa, niin korvaa se innostus sillä, että liikkumisen jälkeen tapahtuu tai saa jotain kivaa.
Laita liikkuminen kalenteriin. No entäs se liikkumiseen löytyvä aika? Laita se kalenteriin ja pidä kiinni siitä ajasta ja päivästä. Mä merkitsen omat salitreenini ja lenkkini kalenteriin. Lisäksi mä piirtelen pieniä sydämiä niiden merkintöjen viereen, kun olen onnistunut siinä ja saanut itseni liikenteeseen: yksi tapa taas palkita itseään, vaikka kuulostaakin hölmöltä. Etenkin silloin kun on superkiire aikataulu, on helpottavaa, kun suunnittelee asiat etukäteen ja noudattaa suunnitelmaa. Kun on selkeä lista, jota vain seuraa, ei edes tarvitse stressata, koska kaikki tulee tehtyä, kun se vain lukee suunnitelmassa. Ja mä sanon, että vaikka sua kuinka väsyttäisi ja olisi koulujuttuja ja olisi työjuttuja ja olisi vapaaehtoisjuttuja ja olisi harjoittelu juttuja: sä olet tehokkaampi, kun käyt vähän ulkoilemassa ja liikkumassa ja tekemässä jotain ihan muuta. Silloin sä et ehkä tarvitsekaan niin paljon aikaa kaikkeen, kun sun mieli pelaa tehokkaammin.
Ja viimeisenä...
Aseta itsellesi tavoite. Tämä jeesaa ainakin mua tosi paljon. Mun on haastavaa liikkua, jos se ei ole tavoitteellista tai mä en itse näe sitä tavoitetta mielessäni. Siksi varmaan kilpaurheilu sopii mulle niin hyvin, sieltä löytyy aina vähintään tavoite voittaa toinen. Muista kuitenkin, että tavoitteen tulee olla realistinen: jos aloitat saliharjoittelun tänään, et voi millään olla bikinifitness kunnossa viikon päästä. Kukaan ei myöskään arvioi sun omia tavoitteita, paitsi sinä itse. Jos sun tavoite on, että käyt kävelyllä kerran viikossa, niin se on ihan tarpeeksi. Aina pitää muistaa, että liikutaan vain itseä varten.
Oikein liikunnan riemullista viikkoa kaikille. Vetäskää perseet ylös penkeistä luentojen ajaksi ja käyttäkää tauot raittiissa ilmassa.
- Sinna, liikuntatutor Nurmijärvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti