Erään harjoittelijan ajatuksia: Minä ja maanantai-melankolia

On maanantai. Kello on yhdeksän aamulla. Viikonloppu oli varmasti elämäni nopein. Sukkahousuissani on silmäpako ja juuri keittämästäni teestä tuli liian vahvaa. Voisin yhtä hyvin juoda vaikka kahvia. Kone käynnistyy itseni lailla viikonlopun jäljiltä hitaasti ja yritän keksiä, mitä hyödyllistä voisin saada aikaiseksi samalla kun arvoisa työparini Tietotekniikka heräilee myös uuteen päivään.

Käyn viikon kalenteria läpi ja silmäilen tämän päivän to do -listaa. Luvassa ainakin toimistopalaveri, puhelinhaastatteluja, häirintäyhdyshenkilö-perehdytyksen laatimista ja HUMAKOn poliittisen ohjelman hiomista. Kiireinen, mutta monipuolinen päivä tulossa.

Olen ollut harjoittelussa HUMAKOlla elokuun puolesta välistä asti ja voin sanoa, ettei kahta samanlaista päivää viikkoon juuri mahdu. Päivän ja viikon kulkua värittävät muunmuassa erilaiset palaverit ja prokkikset. Erityisen kiinnostavaa kaikesta kuitenkin tekee se, että teen tavallaan kahta asiaa yhtä aikaa. Kuten sanoin, olen harjoittelussa HUMAKOssa, mutta olen myös HUMAKOn hallituksen jäsen. Harjoitteluni on suunniteltu siten, että saan hoidettua luottamustoimeeni kuuluvat tehtävät sekä harjoitteluhommat tasapainossa. Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta tämä tuo toimistotyöhön ja päivänkulkuun vaihtelevuutta.

Suoritan siis yhteensä 20 opintopisteen harjoittelua, johon kuuluvat opintokokonaisuudet palveluiden tuottaminen, johtaminen ja työelämätaidot, ja jäsenlähtöisyys ja vapaaehtoistoiminta. Sopiva paketti juuri HUMAKOn kaltaiseen organisaatioon ja siksi juuri myös hyvä harkkapakka minulle tai kenelle tahansa!

Kun kone viimein on käynnistynyt lähden silmäilemään saapuneita sähköposteja, joita on tullut tavallista vähemmän. Niiden parissa ei mene kauaa, mutta tee on silti ehtinyt jo jäähtyä, kun olen saanut ne luettua. Onneksi vihreätee (toisin kuin esimerkiksi kahvi) on ihan hyvää kylmänäkin. Teemukini on lahja viime harkkapaikkani työkavereilta ja se tsemppaa minua aina. Kiire ja maanantai ovat vain välillä toistuvia tiloja. Ei niiden kannata antaa vaivata liikaa.

Pian alkaa toimistopalaveri ja pääsen (maailman parhaan) sähköpöytäni äärestä työkavereiden pariin. Maanantaiaamun melankolia on tiessään, kun pääsee hommiin näin mahtavan porukan kanssa. Olen tästä aidosti kiitollinen.

Tämän kertaisen blogi-tekstin takana oli harjoittelija ja HUMAKOn hallituksen jäsen Ronja Ohra-aho.