torstai 22. toukokuuta 2014

Urheilun omaista toimintaa, asiaa, asian viertä ja palanutta jauhelihaa –HUMAKOn kevään tutorkoulutukset

Tutortiimin kevät meni tutorkoulutuksien ohjelmien mielikuvituksellisia sisältöjä suunnitellessa, puhujia sopiessa ja käytännön asioita sumpliessa, kunnes vihdoin koittivatkin huhtikuun viimeiset päivät ja oli HUMAKOn kevään koulutuksien aika. Koulutuksia edeltävänä iltana Minna pakkasi kimpsunsa reppuun ja tuli yökyläilemään meille yhteisen jännityksen määrän vähenemisen toivossa. Suunnitelma ei oikeastaan toiminut ja lopputulema oli, että istuimme yhdessä suuressa paniikissa meidän sohvalla ja listasimme asioita, jotka voisivat mahdollisesti mennä pieleen, mukaan lukien vaihtoehdot pommiin nukkumisesta aina koko Suomen laajuiseen yleislakkoon ja rahanarvon romahtamiseen.

Herätyskellomme kuitenkin soivat (seitsemäntoista kertaa plusmiinus viisitoista torkutusta), ja napotimme molemmat seitsemän aikaan kaupan ovilla muiden muorien kanssa, jotta pääsisimme ostamaan koulutuksien laadukkaan menun sisältöön tarvittavat ainesosat. Olimme myös sovittuna kellonaikana koulutuspaikallamme Helsingin Haagassa, jossa toivottelimme lämpimästi pääsihteerimme tervetulleeksi takaisin lomalta, ja ryhdyimme aktiivisen epäaktiivisesti juoksemaan ympyrää HUMAKOn toimiston kaikilla vapailla kolmella neliömetrillä, kunnes ymmärsimme lähteä tarkistamaan koulutustilojen elektroniikan toimivuutta ja toimittamaan muita järkeviä ja tarpeellisia puhdetöitä ennen kuin uudet tutorinalut alkaisivat valua paikalle. Saimme kahvin tippumaan ja sitten paikalle alkoikin jo saapua äärimmäisen sankoin joukoin uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä ympäri Humakin kampuksia.



Koulutukset alkoivat yhteisillä osuuksilla jälleen muutaman luonnollisestikin hyvin tiiviisti jäsennellyn powerpointin voimin, ja ohjelma eteni loogisesti nimipingosta suoraan Humakin ei-ehkä-niin kevyeen organisaatiorakenteeseen ja tutoreiden rooliin keskellä kampus-TKI-keskus-mallia, josta jatkettiin HUMAKOn toiminnan kuvailulla ja tutorina toimimisen teorialla lounaalle. Yhteisen aamupäivän jälkeen siirryttiin koulutuskohtaisesti ryhmittäin. Tulevat markkinointitutorit lähtivät Minnan matkaan, liikuntatutorit Tompan matkaan ja callidustutorit saivat minut matkaansa.

Ensimmäinen koulutuspäivä huipentui yhteiseen iltaohjelmaan, lajikokeiluun, joka sisälsi kuntonyrkkeilyä! Olin henkisesti valmistanut itseni ja lihakseni leppoisaan, vain hieman urheilunomaiseen toimintaan, joten sekä minä että lihakseni olimme kohtuullisen järkyttyneitä, kun hiki virtasi jokaisesta mahdollisesta välistä ensimmäisten kymmenen minuutin jälkeen. Nyrkkeily oli kuitenkin hauskaa, vaikka lomalla (ehkä tovin, jos toisenkin liian kauan) olleet lihakseni huusivatkin kaikkia mahdollisia armahtajia seuraavana aamuna!


Toinen koulutuspäivä jatkui taas omissa porukoissa. Markkinointitutorit esittelivät suunnittelemiaan markkinointitempauksia ja jatkoivat innovatiivista markkinoinnin suunnittelua yhdessä Humakin kanssa, callidustutorit pohtivat omaa callidustutorointiaan ja tutorin omaa jaksamista ja liikuntatutorit miettivät liikuntatutoroinnin toteutumista Humakissa sekä suunnittelivat yhteisen toiminnallisen osuuden koulutuspäivään. Koulutuspäivä kului rennosti leikkien välillä simaa, rusinaa ja serpentiiniä, syöden, kahvitellen, asiasta ja asian vierestä puhuen jättäen videotykit vähemmälle käytölle. Päivä päättyi positiivisissa ja tietenkin hyvin organisoiduissa tunnelmissa, jonka jälkeen porukka hajaantui hiljalleen kuka minnekin aloittelemaan vapun viettoa.


Yhteenvetona koulutuksesta jäi hyvä mieli! Tutustuin uusiin, todella(!) hauskoihin ihmisiin, sain tavata kivoja, vahoja tuttuja, olla pätevänä sekä välillä vähemmän pätevänä vastaten kysymykseen vastakysymyksellä, mitä kysymyksessä esiintynyt sivistyssana tarkoittaa. Pidin serpeentiininä juoksemisesta sekä siitä, että sain apua ruuanlaittooni, vaikka olinkin reteästi sanonut valmistavani iltapäivän päivällisen kaikille (riisien keiton ja jauhelihan paistamisen ja erinäisten ainesosien pilkkomisen yhdistämisen vaikeus voi luullakseni yllättää kenet tahansa). Nauroin enemmän kuin vähään aikaan, ja minulla oli oikeasti, aidosti ja rehellisesti hauskaa, kiitos!

Kesää malttamattomasti odotellen, Tiia :)

lauantai 10. toukokuuta 2014

Höperön viestintävastaavan kevätterveiset

Huhhuijaa, kevät on jo pitkällä mutta jaksaa jaksaa! Mitä HUMAKOn viestintävastaavalla on mielessä näin kesän alla?

Heräsin huhtikuisena aamuna puoli seitsemän ja lähdin kohti Kauniaisten metsäkampusta. Ehdin junailla itseni yllättävänkin syvälle Espoon siimekseen, ennen kuin aloin kummastella yleensä samalla junalla kulkevien luokkalaisten katoa. Latailin itseni nettiin ja luin lukujärjestystä hieman tarkemmin. Olin neljä tuntia aikataulusta edellä. Tietysti olisin voinut tarkistaa tämän ennen lähtöä.

Matka takaisin Itä-Pasilan betoniviidakkoon oli pitkä, ja niin löysin aikaa pohdiskella höperöyttäni ennen kuin puut, pensaat ja muut kaunis katseltava jäi junan jälkeen. Samankaltaisen, helposti vältettävän virheen olin tehnyt vain päivää aikaisemmin matkalla eläinlääkäriin. Myöhästyin kissalle varatusta rokotusajasta, reittioppaan hyvistä vinkeistä huolimatta. Kymmenen minuutin bussimatka muuttui pian juoksuksi viistossa vesisateessa Hämeentien päästä päähän bussien vesiroiskeita vältellen. Kissa viihtyi retken jälkeen viikon verran sohvan alla...

En ole koskaan ollut kovin huolellinen. Merkkaan kotitehtävät väärille päiville ja kuvittelen että kyllä minä muistan kotona sitten korjata. Vaan en muista en. Vaikka en sinänsä ole koskaan perustanut uudenvuoden lupauksista tai muista hupsuista elämänohjeista, voisin alkaa panostaa tarkkaavaisuuteen. Kuuntelen minulle annetut neuvot ja ohjeet. Luen tehtävänannon ennen kuin päädyn palauttamaan neljän sivun esseen aiheen vierestä ja kirjoittamaan sen uudelleen. En yritä ostaa avokadopastan aineksia ulkomuistista, jos en ole koskaan tehnyt avokadopastaa (kesäkurpitsa muuttuu helposti munakoisoksi, paprika ja lime jää kaupanhyllylle). Keskityn, enkä aliarvioi lyhytkestoisen muistin lyhytkestoisuutta.
Kahvihetki

Nämä tavoitteet mielessäni pyrin jatkamaan koulutietäni kohti kesälaitumia, sillä uskon että elämä voi olla helpompaa. Haluan kuitenkin antaa arvoa myös harhailevalle ajatukselle ja tyhjäpäisille hetkille aamukahvin parissa. Löytyisiköhän reittioppaasta myös kultainen keskitie?

Tarkkaavaista, mutta sopivasti hauskoja kömmähdyksiä sisältävää loppukevättä kaikille toivottaa höperö viestintävastaava!

Essi