keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Lihapullia, tipu-pesäleikkiä ja Jämsä –HUMAKOn KV- ja vertaistutorkoulutus

On eräs marraskuinen keskiviikko viime viikolla, olen aivan paniikissa menossa junaan. Mukanani on pahvia, saksia, tutor-oppaita ja mieletön laatikollinen uunituoreita tutor-paitoja. Ikuisesti olen kiitollinen Emmalle, joka suostui kurvaamaan pikkukirpullaan (jota Emma ylevästi autoksi kutsuu) Pasilan aseman kautta, etten joutunut seikkailemaan kotoa asti kaikkien näiden nyssyköiden, pussukoiden ja pahvilaatikon kanssa. Vihdoin olen matkalla HUMAKOn tämän syksyn vertais- ja KV-tutorkoulutukseen!
Jännitys oli mieletön! Vaikka olimmekin työstäneet ja suunnitelleet tutorkoulutusta suurella hartaudella, epäilin silti kaiken mahdollisen epäonnistumista. En voinut uskoa, ettei omasta tutorkoulutuksestanikaan ollut edes vuotta, ja nyt olin matkalla Jämsään kouluttaja Korhosena. Olin nähnyt jo muutaman painajaisenkin siitä, kuinka ensimmäistä leikkiä selittäessäni kaikki lähtevät vain vetämään Jämsästä, ja jään yksin huutelemaan perään, että hei älkää menkö, oon mä oikeesti ihan hyvä tyyppi!

 
Jämsän asemalla sitten tapasinkin huisin määrän uusia ihmisiä. Ihmisiä, joille olin vain lähettänyt menestyksekkäästi ja välillä surkuhupaisan menestyksekkäästi todella pieleen HumakPron yksäreitä. Siinä ne nyt oli, melkein kaikki HUMAKOn tulevat uudet tutorit, Jämsässä, keskellä ei oikeastaan mitään. En pysty sanomaan, että bussimatkan aikana suorittamani nimenhuuto ja muutamat alkusanat olisivat saaneet kuulijakunnan villiintymään. Enemmänkin kuvailisin tilanteeseen itseni heittämässä maailman huonointa vitsiä verraten Jämsää Roomaan. Se oli taas niitä hetkiä, kun taputin itseäni olalle hienosta suorituksesta. Tutorkoulutus pyörähti kuitenkin käyntiin ihan positiivisesti iltapalan ja muutaman äärimmäisen omaperäisen nimileikin merkeissä. …Eikä kukaan lähtenyt menemään Jämsästä, joten pystyin huokaisemaan helpotuksesta!



Torstai oli sitten varsinainen koulutuspäivä! Päivä oli pitkä, ja se aloitettiin tyylikkäästi muutaman (lue: saattoi olla enemmän kuin muutama) powerpointin voimin. Iltapäiväksi ja illaksi powerpointit unohdettiin ja keskityttiin enemmän syömään, leikkimään, näyttelemään ja askartelemaan. Illalla pääsimme suureksi ilokseni saunomaan! Jotkut mielettömät kävivät vielä pulahtamassakin läheisessä rapakossa.



Perjantaina koulutus jatkui tulevien tutoreiden leikittämänä. Päivän oli tarkoitus jatkua sulavasti ja suunnitellusti läpi viimeisten koulutettavien asioiden, mutta yllättäen huomasinkin leikkiväni ponileikkiä ulkona paloautoa odottaen.


Tapasin koulutuksessa todella paljon kivoja, rentoja ja hauskoja ihmisiä, leikin, saunoin, söin lihapullia ja sain mahdollisuuden suureen itseilmaisuun koulutusmateriaalien kautta. Minulle siis ainakin jäi iloinen mieli! :)

Kiitos, ja näitä lisää!
Terkkuja harjoittelun tiimellyksestä,
Tiia

Ps! Palohälytys oli muuten aiheeton, ja paikalle tullut paloauto oli enemmänkin palohyundai kuin oikea, kunnon, letkullinen paloauto! Eli se siitä.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Oranssi Myrsky tulee! Oletko Valmis?

Päivän päätteeksi vilkaiset puhelintasi. Viestejä, paljon viestejä. Kuutta eri väylää pitkin on joku sinua lähestynyt ja tiedät tarkalleen, että miksi. Paine kasvaa, panokset kovenee. Katsoessasi kalenteria taaksepäin, viimeiset puolitoista kuukautta on kirjoiteltu täyteen palavereja, kokouksia, tapaamisia, deadlineja. Paitsi nyt. H-hetki on käsillämme. Tasan viikko aikaa jäljellä. Työntunteja vielä edessä. Oranssi Myrsky on tulossa ja esituotanto käynnissä täydellä voimalla. Tervetuloa kulttuurituottajaopiskelijan arkeen!

Mikä siis Oranssi Myrsky tai tuttavallisemmin OrMy oikein on? Oranssi Myrsky on Humakin Jyväskylän kampuksen ensimmäisen vuoden kulttuurituottaja-, yhteisöpedagogi- ja vaihto-opiskelijoiden järjestämä kolmipäiväinen kulttuurijuhla 21.-23. marraskuuta 2013. Se on oranssi sarja välähdyksiä, jotka myrskyn lailla levittäytyvät ympäri Jyväskylän kaupunkia tuoden eri taiteen muotoja lähelle ihmistä. Tapahtuma järjestetään Jyväskylän keskustan alueella ja päätapahtumapaikkana toimivat Jyväskylän nuorisokeskuksen Veturitallit. Tapahtuma on voittoa tavoittelematon, mutta mahdollisesti saatava tuotto menee Veturitallien nuorisotoiminnan kehittämiseen. Hyvältä kuulostaa, eikö? Niin minustakin.

Tanssillinen flash mob markkinoi Oranssia Myrskyä Jyväskylän keskustassa lokakuussa.

Miten koko projekti lähtikään käyntiin? Valmentajame (entinen nimitys ohjaajat) heijastivat valkokankaalle tekstin ”Oranssi Myrsky – The Orange Tempest”. Lyhyen infon jälkeen ei muuta kuin porukka ensin kasaan, arvonnalla ryhmäjaot ja tapahtumatuotannon vastuualueet, projektipäälliköiden valinnat ja sitten töihin! Niin, siis opiskelemaan? Ei vaan suoraan itse töihin! Suoraan syvään päähän opettelemaan uimista! Oranssi Myrsky on ensimmäinen laatuaan – heti opintojen alussa lähdetään luomaan uutta tapahtumaa 83 hengen voimin moniammatillisesti että monikulttuurisesti. Tämä, jos joku on tuonut haastetta, mutta myös antanut paljon ja tuonut väriä tapahtumalle. Yhteisöpedagogit ovat hienosti tuoneet omaa osaamistaan tapahtumaan kuin myös vaihto-opiskelijat omia kulttuurejaan. Itse toimin markkinointitiimin projektipäällikkönä ja pesti on ollut todella mielekäs. Mutta lentäminen keltanokkana kohti oranssia tuulta on vaatinut työpanostakin rutkasti. Henkilökohtaisesti koen oppimistyylimme, työtä tekemällä oppien, parhaaksi mahdolliseksi tyyliksi – varsinkin kun alana on kulttuurituotanto. Kantapään kautta ja silleen. Vai mitä mieltä ovat muut ”Kutut”? Aikamoinen opiskeluiden aloitus.

On ollut huikeaa todistaa miten 83 lahjakasta ihmistä on muotoutunut yhdeksi suureksi työryhmäksi. OrMyn jälkeen itsekukin on varmasti rikkonut oman mukavuusalueen rajoja ja tiloja ja ja imenyt itseensä kulttuurin voimauttavaa vaikutusta, niin että innolla jatketaan vielä jälkituotantoon! Karonkat toki pidetään visusti muistissa sallittu
na hengähdystaukona...

Teretulemast kaikille vuoden rajuimpaan Myrskyyn!

Terkuin,
Salla ”Kutu” Tolonen

Lisätietoja Oranssista Myrskystä:
http://oranssimyrsky.flowwimagazine.net
http://www.facebook.com/orangetempest
Twitter: OrangeTempest
Instagram: OrangeTempest
 #oranssimyrsky
#orangetempest

tiistai 12. marraskuuta 2013

Mitä minä muka osaan?


Olen apinan poika!
Todella jännittävä vuosi ollut kyllä ensimmäinen vuoteni Humakin opiskelijana ja HUMAKOn
viestintävastaavana. Elämä on kyllä heitellyt ja
pitänyt päällä sellaista hullun myllyä välillä etten ole itsekään tiennyt miten päin olla. Nyt on kuitenkin hyvä olo, rento mieli ja tekemisen meininki. Ehkä hieman ristiriidassa edelliseen kirjoittamaani tekstiin missä  podin ahdistusta tekemättömistä tehtävistä ja kylvin aikaansaamattomuuden valtameressä. Ajattelen kuitenkin nyt kokonaisuutena opintojani ja HUMAKOssa toimimista. Ja sehän se tärkeintä on, kokonaisuus.

Vuoden aikana minua ei ole opiskelut (seikkailukasvatuksen opintoja lukuunottamatta) juuri kiinnostaneet. Olen sellainen rasavilli kakara jonka pylly ei pysy penkissä vaan koko ajan pitäisi saada tehdä jotain muuta ja hölistä. Lehtoreiden ja opettajien inhokki opiskelija. Esseiden kirjoittaminen _for nothing_ tuntuu typerältä ja turhalta enkä viitsi tuhlata kallisarvoista aikaani niiden väkertämiseen ennen kuin on pakko. Onkin kovin ihmeellistä että toinen aivolohkoni on ihastunut vaikuttamistyöhön esimerkiksi opiskelijakunta kentällä. Olen ollut hyvin onnellinen että olen saanut suorittaa 10 opintopisteen kokonaisuuden HUMAKOn viestintä- ja markkinointivastaavana.

Voisin väittää että HUMAKOn viestintävastaavana olen saanut erinomaisen koulutuksen viestinnän ja markkinoinnin perusteisiin. Enkä välttämättä sanoisi että olisin jäänyt vain perusteisiin. Mielestäni olen kyllä saavuttanut jatkokurssin tason näissä hommissa! On ollut uskomattoman hienoa oppia käyttämään blogia, työstää graafista ohjeistusta, pakertaa opiskelijaoppaan parissa ja tehdä ihan itse HUMAKOn viestintäkysely. Aikaisemmin olen miettinyt ja ihmetellyt että kukahan noitakin juttuja väkertää, siihen tarvitaan varmasti ammattilainen, mitä pääsihteeri Marianna tukenani onkin ollut. On suorastaan surkuhupaisa vitsi, että juuri minut valittiin viestintävastaavaksi kun en tänään edes onnistunut lataamaan Facebookin videopuhelu ominaisuutta koneelleni. Nyt minulle on kuitenkin selvinnyt että ei näihin juttuihin tarvitse olla supermies. Voi olla ihan perus Saukkosen Juulia, joka on kovin heikko koneen käyttäjä.

Perus Saukkonen
Suurin motivaattori HUMAKOssa toimimisessa on varmastikkin ollut se, että sinä näet oman kättesi jäljen, sinun osaamistasi myös arvostetaan opiskelijakunnassa. Viestinnällisiä asioita ei mene minun suuni ohi, olen ensimmäinen ihminen jolta kysytään mielipidettä näihin viestintäjuttuihin. Aina toki minun mielipiteeni mukaan ei mennä sillä enhän minä edusta koko Humakin opiskelijoiden mielipidettä. On mahtava tunne huomata että "Hei minä tiedän ja osaan!"

Olisin varmasti voinut monia asioita tehdä paremmin ja olenkin saanut ansaittua kritiikkiä, muuta niinhän sitä elämässä saa aina. Ei mielestäni kukaan voi olla työssään täydellinen vaan se on jatkuvaa kehittymistä, palautteen vastaanottamista ja sen käsittelyä. Sen ainakin olen oppinut että itseensä ei kannata ottaa, kyse ei ole sinusta vaan asioista ja töistä sekä eritavoista ajatella ja hoitaa niitä. Olen ylpeä itsestäni että minä pieni ihminen olen vaikuttanut ja kehittänyt tänä vuonna HUMAKOa eteenpäin ja minun kätösteni jälki näkyy tulevien vuosien toimijoiden työssä ja toivottavasti vielä pitkään HUMAKOn uudistetussa graafisessa ilmeessä. Ei sitä uusittua logoa turhaa kai montaa tuntia Mariannan kanssa väännetty ja viilattu toimistolla..

Kaikki tunnemyrskyt mitä olen HUMAKOn toiminnassa kokenut kertovat minun persoonastani ja ailahtelevuudestani. Välillä vihaan, välillä rakastan, kuitenkin haikein mielin tämän vuoden jälkeen jätän aktiivi urani (ainakin tulevaksi vuodeksi) taakseni. Minua kutsuu muut unelmat ja reissut, tai eihän sitä tiedä jos oikein rupean ailahtelemaan ja tunteilemaan ja siirrän unelmien toteutumista toisaalle..
 Terveisin:

Vastaus otsikon kysymykseen:
Osaan kaiken