torstai 27. kesäkuuta 2013

Kesän kautta kohti syksyä


Oi! Kesä ja sauna, makkara ja hyttyset… Työnteon ohessakin kesä on muuta vuotta rauhaisempaa aikaa. Ei esseitä, työharjoittelua, opinto-ohjausta tai kotitehtäviä. Opiskelijahaalarit on ripustettu naulakkoon, sillä kesä on tapahtuma jo itsessään. Mutta kaiken tämän löhöilyn keskellä minä täällä mietin jo ensi syksyn meininkejä.

Kuten Tiia aikaisemmin kirjoitti, voi HUMAKO-aktiiviksi ryhtyminen olla hämmentävää, noloja tilanteita ja vähän pienen pikkuruista stressiäkin aiheuttavaa puuhaa. Nyt kesän tullessa alkaa kuitenkin jo oma rooli hallituksessa hahmottua ja saamiinsa vastuisiin voi tarttua oma-aloitteisemmin ja varmemmin ottein. Tietysti neuvoa pitää kysellä aika ajoin, mutta yhteistyöhän ei koskaan ole pahasta.

Yhteistyötä me pääsemmekin kokeilemaan ensi syksynä aivan uusissa määrin, ja siksi syksyä niin innolla odotankin. HUMAKin uudistukset johtavat monialaisempiin kampuksiin ja tätä kautta uudenlaisiin kohtaamisiin, joiden en usko jäävän vain koulun luokkahuoneiden seinien sisään. Vaikka muutos ei aluksi kovin miellyttävältä tuntunutkaan, vanhaan kun on jo tottunut ja oppinut, katson nyt kohti syksyä avoimin ja toiveikkain mielin. Omat opiskeluni siirtyvät Helsingin kampukselta Kauniaisiin, missä viittomakielentulkkiopiskelijat ja kulttuurituottajat työskentelevät kaksi ensimmäistä vuottaan yhdessä. Mahtavaa tutustua uusiin kampuslaisiin ja päästä touhottamaan yhdessä!

Tapahtumien näkökulmasta yhdistyvissä kampuksissa on paljon hyvää; enemmän osallistujia ja enemmän ideoita. Saapa nähdä millaista twistiä tämä tuo vaikkapa fuksiaisiin tai joulujuhlaan! Tapahtumavastaavan roolissa kannustan kaikkia kesälevon innostamana ottamaan tämän hyödyn irti ja osallistumaan johonkin hyväntuuliseen ja yhdistävään tapahtumaan. Näin saamme mahdollisimman paljon irti monialaisuuden tuomista uusista tuttavuuksista. Mutta nyt unohdan hetkeksi syksyn riennot ja keskityn taas kesään ja niihin hyttysiin. Oikein ihanaa kesää kaikille, syksyllä nähdään uusissa merkeissä!

Terveisin,
Essi,
HUMAKOn hallituksen tapahtumavastaava

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kampusvaihdossa Joensuussa


Kerronpa teille hieman kokemuksiani kampusvaihdosta Joensuussa. Olin siellä toukokuun taide- ja kulttuurikasvatuksen orientaatiossa. Tuttuja oli jonkin verran.

Kurssin aikana saimme paljon erilaisia menetelmiä käyttöömme ja saimme nauraa toisillemme ja itsellemme. Kurssilla saimme kokeilla voimauttavaa valokuvausta, digitarinoiden tekoa, yhteisötanssia ja draamapajoja. Kierimme ja nuohosimme lattioita, esitimme lyhyitä kohtauksia, valokuvasimme, nauroimme ja nautimme toistemme seurasta.

Kampusvaihdossa kannattaa ottaa huomioon monia asioita, kuten esimerkiksi missä asut kyseisen ajan ja maksatko ylimääräisestä kämpästä kuinka paljon. Itse jouduin hieman tappelemaan Kelan kanssa kunnes he ymmärsivät, että tämä on ylimääräinen kämppä josta maksoin vuokraa Joensuussa. Kannattaa kuitenkin lähteä kampusvaihtoon, mutta muista aikaisin selvittää kaikki asiat.

Opin ainakin yhden asian. Itselleen saa ja pitää nauraa. Muuten elämä olisi liian harmaa meillä kaikilla.
kuva on yhdestä harjoituksesta taide- ja kulttuurikasvatuksen kurssilta.
terveisin
Anni , hallituksen toinen tutorvastaava

torstai 20. kesäkuuta 2013

Opiskelijoiden HUMAKO


Hakiessani HUMAKOn hallitukseen huhtikuussa vakuutin kyllä käsittäneeni, mihin olin ryhtymässä. Todellisuudessa en ollut hallitukseen hakiessani lainkaan pohtinut, mikä tuleva roolini tulisi olemaan. Alussa hämmennyin todella paljon saamaani vastuuta, vaikutusvaltaa ja asemaani. Olin siis hakenut porukkaan, joka edustaa koko Suomen laajuisesti Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijoita, ajaa heidän etujaan ja palveluitaan. Lisäksi oma vastuualueeni on tutorointi. Ryhdyin siis vajaan puolen vuoden tutorointikokemuksellani vastaamaan kaikkien Humakin tutoreiden asioista. Oijjoi! Tulikohan haukattua hieman liian suuri pala, kuvittelinkohan taas itsestäni liikoja, annoinkohan taas oman egoni kasvaa hieman yli rajojensa?

Kevät kuitenkin mennä porskutti eteenpäin, ja minä räpiköin perässä. Yritin parhaani mukaan kirjoittaa ja tuottaa vaadittuja tekstejä ja toimeksiantoja vastuualueeni pitkältä ToDo -listalta. Lähetin hirmuisen monia viestejä ympäri sosiaalista mediaa, välillä menestyksekkäästi ja välillä menestyksekkäästi pieleen, sekoittaen kiusallisesti lehtoreita opiskelijoihin viestien vastaanottajissa. Olen sekoillut sähköpostiosoitteiden kanssa, kysynyt tusinoittain hönöjä kysymyksiä ja hölmöillyt teknisten välineiden kanssa. Jossain vaiheessa aloin jo vaipua epätoivoon, ja olla täysin varma siitä, ettei tämä ole minun juttuni, olen taas jälleen kerran ollut ahne ja haukannut hieman liikaa.

Nyt kuitenkin muutamia kuukausia myöhemmin, sinnikkään harjoittelun ja tekemisen jälkeen minulla on sellainen olo, että minusta on tähän. Olen saanut vastuualueeni tehtäviä tehtyä, vastauksia epätoivoisiin kysymyksiini ja vihdoinkin pääsen kirjautumaan AC-kokoushuoneeseen ilman henkistä ja fyysistä apua. Olen vihdoin tajunnut, että HUMAKOn kaikki muutkin aktiivit ovat vain samassa elämäntilanteessa olevia opiskelijoita, kaikki ovat joutuneet opettelemaan samat käytännöt ja tekniikat. Kukaan meistä ei ole ollut valmis tekijä, saati kokenut konkari opiskelijakuntakentällä. Me kaikki olemme aloittaneet samalta viivalta, yhdistävänä tekijänä vain halu vaikuttaa oman koulunsa asioihin, tutustua uusiin ihmisiin ja saada mielipiteensä kuuluviin. Olen vihdoin oppinut nauttimaan saamastani vastuusta ja mahdollisuuksistani kehittää tutorointia yhdessä muiden tutoreiden kanssa. Olen todellakin ymmärtänyt, että HUMAKO toimii opiskelijoiden toimesta opiskelijoiden asialla. J

Kesäisin terveisin,

Tiia,
HUMAKOn hallituksen tutorvastaava

torstai 13. kesäkuuta 2013

Mallin työ on helppoa, kun sen osaa


"Siis pitääkö meidän olla nokkosten keskellä?"
Pitkästä aikaa HUMAKOn hallitus pääsi kokoontumaan evakon merkeissä viikonloppuna. Kuvitelma rennosta yhdessä olosta ja porukan ryhmäytymisestä jäivät melkein haaveeksi tiukan aikataulun vuoksi. Kokoonnuimme siis ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun entinen tutorvastaava Taneli erosi hallituksesta ja saimme tilalle kolme uutta kasvoa Annin, Essin ja Tiian. Ikävä kyllä Anni ja Essi eivät päässeet viikonlopun rientoihin mukaan. Saimme mukaan myös erään muunkin uuden kasvon hallituksemme tapaamisiin, pääsimme tutustumaan edustajiston varapuheenjohtajaan Mirjamiin.

Nyt hymyillään hampaat irvessä!
 Viestinnän osalta olen tässä viime viikkojen aikana yhdessä pääsihteerin kanssa väkertänyt ensi syksyn opiskelijanopasta. Koko oppaan haastavin osuus; kuvien ottaminen oli ensimmäisenä ohjelmassa. Kuvien ottamiseen meni ainakin tunti eikä sinä aikana juuri yhtään onnistunutta otosta taidettu saada aikaan. On miltei mahdotonta saada 8 henkeä pysymään aloillaan kahden sekunnin ajan. Eteenkin tällä porukalla!

Evakoissa ei tarvitse pönöttää turhaan kokouspöydän ääressä!
Rankan valokuvaussession jälkeen alkoi puuduttava viestintä, koulutuspoliittisen ja AIKO kyselyiden läpikäyminen. Keskittyminen herpaantui mökissä hapenpuutteen ja kuuman ilman johdosta useaankin otteeseen. Onneksi kuitenkin puheenjohtajamme oli käynyt ostamassa meille hyvää ruokaa: Tortilloja! Illalla saunoimme ja kävimme yhdessä liikuntavastaavan Marin kanssa kalliokiipeilemässä!
KV = KeittiöVastaava?

Aamulla ei vaan jaksa.
Lauantai aamuna viestintävastaavalla oli känkkäränkkä kylässä. Känkkäränkkä yleensäkin minulla on aina aamuisin ja keskittyminen on silloin hankalaa. Lauantai päivästä tulikin odotettua rankempi, kävimme läpi graafisen ohjeistuksen, keskustelimme HUMAKO-kiertueen dia esityksestä, kävimme läpi kaksi HUMAKOlle tehtyä opinnäytetyötä, keskustelimme tutoroinnista, jäsenrekrykampanjasta
Yhteisöpedagogit saa kulttuurituottajan leikkimään!
sekä suunnittelimme syksyä ja päivitimme operatiivisen toimintasuunnitelman. Päivän ohjelma oli rankka, joten onneksi pidimme välissä leikkituokiota mikä virkisti mieliä kun menimme päivän loppua kohden. Ainoa mukana ollut kulttuurituottaja (edustajiston vpj) kertoikin päivän jälkeen nyt viimeistään ymmärtäneensä leikkimisen merkityksen. MAHTAVAA! Yhteisöpedagogien työllä on siis suuri merkitys yhteishengen kohentamisessa!


Sunnuntai aamun kokoustimme ja siivosimme mökin ja lähdimme kaikki erisuuntiin kesän viettoon mittavien ToDo -listojen kanssa. Näinköhän tänä kesänä levätään yhtään? Minä ainakin aion ottaa rennosti ja lähteä reissun päälle! Viikonloppu oli rankka ja sunnuntaina kotiin päästyä väsymys ja ahdistus valtasivat kokonaan mielen. Oli kuitenkin ihana nähdä taas pitkästä aikaa hallitustovereita ja tutustua Mirjamiin sekä Tiiaan.

Hyvää kesää toivottaa HUMAKOn viestintävastaaja Saukkosen Juulia!