Kuopio ilman kalakukkoa, kiitos!

Kuopio ilman kalakukkoa, kiitos!

”Kun matkani alkoi, ei ollut usva vielä kaikonnut maisemasta eikä aurinkokaan vielä noussut näkyviin. Aamun pääteema taisi ennen junaan astumista olla unihiekan hierominen ja aamukahvista haaveilu. Ei tarvinnut kauaa haaveilla. Kahvikärryn tuore tuote maidolla höystettynä suoraan suuhun ja viimeisetkin unihiekan jyvät karisivat eväsleivän murujen sekaan syliini. Raiteilla Turku-Tampere-Pieksämäki-Kuopio. Linnuntietä matka olis vaan 395 km. Kyllä siinä kerkesi maisemat vaihtua ennen kuin päädyin määränpäähän. Matka meni muuten hyvin, mutta ärsytti suunnattomasti nettiradion pätkiminen tunneleissa ja eväsbanaanin tummuminen.”

Tänä keväänä HUMAKO tekee Paikallistoiminnan kehittäminen –hankkeen tiimoilta vierailut kaikille Humakin kampuksille, tai siis minä teen. Olen Suvi Torikka, tittelinä HUMAKOssa viestintäsihteeri & hankesuunnittelija. Päivittäisiin tehtäviini kuuluu kaikki viestintä sekä jäsenpalvelut. Lisäksi tänä vuonna käytän aikaa paikallistoiminnan kehittämiseen. Olen nyt ollut opiskelijakunnassa töissä tasan vuoden ja tuntuu mukavalta ajaa opiskelijoiden etua. Valmistuin viime toukokuussa kulttuurituottajaksi, joten omasta opiskelijaelämästäni ei ole pitkä aika. 

Paikallistoimijat HUMAKOssa tarkoittaa kaikissa alueyksiköissä toimivia tutoreita ja jaostoja. Eli niitä toimijoita, joihin opiskelija törmää ensimmäisenä ja eniten. Verkostoammattikorkeakouluna Humak levittyy laajalti ympäri Suomea ja niin myös HUMAKO. HUMAKOn toimisto sijaitsee Helsingin TKI-keskuksessa, mutta HUMAKOn toiminta näkyy myös paikallisesti kaikissa alueyksiköissä paikallistoimijoiden muodossa. Ja he ovatkin hyvin suuri ja tärkeä osa HUMAKOa. Nyt olikin paikallaan vierailla jutustelemassa heidän kanssaan että miten se paikallistoiminta oikeasti toimii.

”En ole koskaan ennen ollut Kuopiossa. Tai siis juu, olenhan mä vaihtanut junaa tai ajanut läpi, mutta niitä tuskin kukaan muukaan laskee käynneiksi. Ensimmäinen paikallinen ihmetys tietenkin oli satunnaisen lumen ja jään läsnäolo. Niin tai siis enemmän se taisi olla pelästymistä kuin ihmetystä, koska minähän olin liikenteessä ”kevätvarustelussa” eli pakkasta en kyllä näissä tamineissa päihittäisi. Eteläisimmässä Suomessa lumesta on jo luovuttu aikoja sitten ja vihreys alkaa pikkuhiljaa ottamaan maisemaa valtaansa.

Tykkään tutustua uusiin kaupunkeihin kulttuuritarjonnan ja ruoan kautta. Koska maanantai on päivä, jolloin suurin osa museoista suljettuna eikä mieleni (kasvisyöjänä) tehnyt kalakukkoa, tyydyin avoinna oleviin kulttuurikohteisiin. Kuopion kauppahallin hajumaailma oli hyvinkin kalainen. Hallin läpikulkumatkalla harhaannuin hetkeksi kirjakaupan uumeniin, en tosin ole varma johtuiko harhautuminen kiinnostuksestani opuksiin vai vallitsevan ilmatilatuoksun pakoilusta. Tai no samapa tuo, pidin kauppahallista muutenkin hyvin paljon enemmän ulkopuolelta tarkasteltuna.

Eihän se bussimatka sinne kampukselle niin pitkältä mun mielestä tuntunut, olinhan just matkustanut Turusta Kuopioon. Viihdyn tosi hyvin eri kulkuvälineissä. Olisin varmaan missannut sen oikean pysäkinkin ellen olis tajunnut Sofian jäävän pois kyydistä. Siinäpä olisi sitten ollut tämä turisti eksyksissä Kuopion perämetsissä.”

Kuopion kampusvierailun aikana tutorvastaava Sofia ja jaostovastaava Aku toimivat oppaina. Olihan se näin turistin roolissa elintärkeää, että joku on opastamassa oikeita reittejä oikeisiin kohteisiin. Varsinkin kun tunnetusti Humakin kampukset sijaitsevat ”hieman keskustan ulkopuolella” eli toisin sanoen keskellä metsää. Kampuksella oli mukava tunnelma. Istuskeltiin aulan sohvaryhmällä ja keskusteltiin miten tutorit ja jaostot tällä hetkellä toimivat. Lisäksi keskusteltiin jaoston roolista suhteessa tutoreihin. Paikallistoimijoiden profilointi vaatii vielä työtä, jotta tutorit ja jaostot osaavat toimia omien tarkoituksiensa mukaisesti.

Jokaisella kampuksella on nimetty tutorlehtori, joka työskentelee tutoreiden kanssa. Tapasin Kuopion tutorlehtori Piian ja keskustelimme tutortoiminnan historiasta, nykytilasta sekä tärkeydestä ylipäänsä. Lehtorina Piia on ollut hyvin kauan mukana tutortoiminnassa ja haluaa sitä edelleenkin kehittää jatkuvasti. Ja sehän sopii meille.

Suurimmat huolen aiheet Kuopiossa olivat yhteydenpitoa yhteistyötahoihin helpottavan oman sähköpostiosoitteen puuttuminen, vastaavien suuri työmäärä sekä paikallisen ”hiljaisen tiedon” siirtyminen eteenpäin. Tottakai paljon muutakin kehitettävää nousi esiin ja HUMAKOssa aletaankin kevään kampusvierailujen pohjalta nyt miettiä ratkaisuja esille nousseisiin ongelmakohtiin.

Vein kampukselle tuliaisiksi taiteltavia robotteja, jotka kootaan liimaamalla. Unohdin tosin antaa liiman.

”Olihan se nyt luonnollista olla hukassa vieraassa ympäristössä. Kun olimme kulkeneet lukemattoman määrän portaita ja pitkiä käytäviä etsiessämme sitä toimistoa ja löydettyämme sen, saimme kutsun noutaa kahvit rakennuksen kahvilasiivestä (josta juuri olimme tulleet!). Siinä tuli kyllä sen päivän hyötyliikuntapisteet kerättyä. Hiukan taisi jopa hikeä pukata myös edustushupparin paksuudesta johtuen. Tai olisihan se pitänyt arvata että liikuntapalveluihin tutustuessa joutuisi hiukan sykkimään. Tosin on kyllä pakko mainita, että aika pieneksi jäi meikäläisen sykkiminen Akuun verrattuna. Hän siis pyöräili kampuksen Savonialle samassa ajassa kuin me nautimme bussikyydistä. Melkoinen pyöräilijä.”

Seuraavaksi oli vuorossa SAVOTTA ja SYKETTÄ. Niin, kyse ei siis ollut mistään puusavotasta ja sen jälkeisen sykkeen mittaamisesta vaan vierailuista Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAVOTTAn toimistolle, jossa myös työskenteli SYKETTÄ-korkeakoululiikunnan suunnittelija. Saimme kahvittelun lomassa kuulla esityksen siitä, miten SAVOTTA toimii ja mitä SYKETTÄ tarjoaa Humakin opiskelijoille. Kyllä, jos et vielä tiennyt niin nyt on aika: Kuopiossa Humakin opiskelijat saavat hyödyntää SYKETTÄ-palvelun liikuntatarjontaa. Ja sitähän on tarjolla kattavasti ja suosittelen hyödyntämään niitä, jotta saadaan pidettyä näin mainio mahdollisuus Humakin opiskelijoiden käytössä. Humak on tässä kuviossa toki uusi, mutta annoimme silti pienen huomautuksen palvelun nettisivuista, kun sieltä puuttui Humakin logo. Eli heti päästiin vaikuttamaan paikallisesti!

Tämän kertainen kampusvierailuni päättyi TKI-keskuksen pikaiseen visiittiin. Siellä oli melkoisesti valkoisia seiniä. Ymmärrän miksi tilaan kaivataan lisää elementtejä, jotka hiukan lisäisivät viihtyvyyttä. Opiskelijoiden taukotilassa tuunattu palauteboksi oli saanut sisällökseen muutaman palautteen. Ja pystyin samaistumaan tuon boksin oletettuun fiilikseen: olen saanut sisältöä tältä reissulta. Sisältöä paikallistoiminnan kehittämiseen, joka on niin käyttistä! Kiitos Kuopio!

”Kiiruuksi veti. Päivä kului kuin siivillä. Luulin, että kerkeän ennen kotimatkaa hyvin vielä nauttia erään aasialaisravintolan antimista, mutta lopulta päädyin hyppäämään Turun junaan kevätkääryleet kainalossa. Samalla rikoin sitä kaikkien julkisten kulkuvälineiden kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan voimakkaasti ”tuoksuvaa” ei tuoda junaan ihan vaan kaikkien matkustajien viihtyvyyden vuoksi. No, onneksi pääsin kotiin ilman kanssamatkustajien suututtamista.” 

Ps. Olipas antoisa reissu. Keskustelua riitti ja palaan HUMAKOn tukikohtaan mukanani selkeämpi käsitys Kuopiosta ja sen opiskelijaelämästä. Toivottavasti kaikki muutkin kampusvierailut tulevat olemaan yhtä avartavia kokemuksia. Seuraavassa blogitekstissäni kerron vierailustani Jyväskylään.

- Suvi von HUMAKO