Tutortiimin kevät meni tutorkoulutuksien ohjelmien mielikuvituksellisia sisältöjä suunnitellessa, puhujia sopiessa ja käytännön asioita sumpliessa, kunnes vihdoin koittivatkin huhtikuun viimeiset päivät ja oli HUMAKOn kevään koulutuksien aika. Koulutuksia edeltävänä iltana Minna pakkasi kimpsunsa reppuun ja tuli yökyläilemään meille yhteisen jännityksen määrän vähenemisen toivossa. Suunnitelma ei oikeastaan toiminut ja lopputulema oli, että istuimme yhdessä suuressa paniikissa meidän sohvalla ja listasimme asioita, jotka voisivat mahdollisesti mennä pieleen, mukaan lukien vaihtoehdot pommiin nukkumisesta aina koko Suomen laajuiseen yleislakkoon ja rahanarvon romahtamiseen.
Herätyskellomme kuitenkin soivat (seitsemäntoista kertaa plusmiinus viisitoista torkutusta), ja napotimme molemmat seitsemän aikaan kaupan ovilla muiden muorien kanssa, jotta pääsisimme ostamaan koulutuksien laadukkaan menun sisältöön tarvittavat ainesosat. Olimme myös sovittuna kellonaikana koulutuspaikallamme Helsingin Haagassa, jossa toivottelimme lämpimästi pääsihteerimme tervetulleeksi takaisin lomalta, ja ryhdyimme aktiivisen epäaktiivisesti juoksemaan ympyrää HUMAKOn toimiston kaikilla vapailla kolmella neliömetrillä, kunnes ymmärsimme lähteä tarkistamaan koulutustilojen elektroniikan toimivuutta ja toimittamaan muita järkeviä ja tarpeellisia puhdetöitä ennen kuin uudet tutorinalut alkaisivat valua paikalle. Saimme kahvin tippumaan ja sitten paikalle alkoikin jo saapua äärimmäisen sankoin joukoin uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä ympäri Humakin kampuksia.
Koulutukset alkoivat yhteisillä osuuksilla jälleen muutaman luonnollisestikin hyvin tiiviisti jäsennellyn powerpointin voimin, ja ohjelma eteni loogisesti nimipingosta suoraan Humakin ei-ehkä-niin kevyeen organisaatiorakenteeseen ja tutoreiden rooliin keskellä kampus-TKI-keskus-mallia, josta jatkettiin HUMAKOn toiminnan kuvailulla ja tutorina toimimisen teorialla lounaalle. Yhteisen aamupäivän jälkeen siirryttiin koulutuskohtaisesti ryhmittäin. Tulevat markkinointitutorit lähtivät Minnan matkaan, liikuntatutorit Tompan matkaan ja callidustutorit saivat minut matkaansa.
Ensimmäinen koulutuspäivä huipentui yhteiseen iltaohjelmaan, lajikokeiluun, joka sisälsi kuntonyrkkeilyä! Olin henkisesti valmistanut itseni ja lihakseni leppoisaan, vain hieman urheilunomaiseen toimintaan, joten sekä minä että lihakseni olimme kohtuullisen järkyttyneitä, kun hiki virtasi jokaisesta mahdollisesta välistä ensimmäisten kymmenen minuutin jälkeen. Nyrkkeily oli kuitenkin hauskaa, vaikka lomalla (ehkä tovin, jos toisenkin liian kauan) olleet lihakseni huusivatkin kaikkia mahdollisia armahtajia seuraavana aamuna!
Toinen koulutuspäivä jatkui taas omissa porukoissa. Markkinointitutorit esittelivät suunnittelemiaan markkinointitempauksia ja jatkoivat innovatiivista markkinoinnin suunnittelua yhdessä Humakin kanssa, callidustutorit pohtivat omaa callidustutorointiaan ja tutorin omaa jaksamista ja liikuntatutorit miettivät liikuntatutoroinnin toteutumista Humakissa sekä suunnittelivat yhteisen toiminnallisen osuuden koulutuspäivään. Koulutuspäivä kului rennosti leikkien välillä simaa, rusinaa ja serpentiiniä, syöden, kahvitellen, asiasta ja asian vierestä puhuen jättäen videotykit vähemmälle käytölle. Päivä päättyi positiivisissa ja tietenkin hyvin organisoiduissa tunnelmissa, jonka jälkeen porukka hajaantui hiljalleen kuka minnekin aloittelemaan vapun viettoa.
Yhteenvetona koulutuksesta jäi hyvä mieli! Tutustuin uusiin, todella(!) hauskoihin ihmisiin, sain tavata kivoja, vahoja tuttuja, olla pätevänä sekä välillä vähemmän pätevänä vastaten kysymykseen vastakysymyksellä, mitä kysymyksessä esiintynyt sivistyssana tarkoittaa. Pidin serpeentiininä juoksemisesta sekä siitä, että sain apua ruuanlaittooni, vaikka olinkin reteästi sanonut valmistavani iltapäivän päivällisen kaikille (riisien keiton ja jauhelihan paistamisen ja erinäisten ainesosien pilkkomisen yhdistämisen vaikeus voi luullakseni yllättää kenet tahansa). Nauroin enemmän kuin vähään aikaan, ja minulla oli oikeasti, aidosti ja rehellisesti hauskaa, kiitos!
Kesää malttamattomasti odotellen, Tiia :)
