keskiviikko 16. toukokuuta 2018

OSM-kisakuulumisia: Tangon päässä on vielä tilaa!

Kuuluu valmentajan huudahdus onnistuneen noston jälkeen. Opiskeluajan voi käyttää hyväksi monellakin tapaa. Liikunta antaa hyvää vastapainoa pitkille luentopäiville sekä hermoja raastaville verkkokursseille. Itse rakastan voimailua ja eritoten painonnostoa, joka raassa brutaaliudessaan mittaa ihmisen henkisiä sekä fyysisiä ominaisuuksia hyvin konkreettisella tavalla, eli tankoon lastatun painon määrällä.


 Itse aloitin painonnoston harrastamisen sekä tavoitteellisen urheilemisen jo peruskouluikäisenä, mutta teinivuosien jälkeen harjoitteleminen sekä kilpaileminen jäi ja alkoi kiinnostamaan muut asiat. Kunnes kesällä 2017 löysin itseni Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevan perinteikkään painonnostosalin parkkipaikalta, tajusin pystyväni aloittamaan alusta, ja nousta vielä jonain päivän kisalavoille entistä vahvempana. Urheilun jumalat taisivat tuona kesäkuisena päivänä vuonna 2017 olla minun matkassani, koska tapasin samassa tilanteessa samalla parkkipaikalla nykyisen valmentajani, joka oli toiminut vuosia kasvattajaseurani puheenjohtajana, ja sittemmin muuttanut pääkaupunkiseudulle. Yhteensattumaa? Tuskimpa.

Aloin harjoitella kovaa, tai kovempaa kuin koskaan. Mielessäni oli yksi tavoite, nousta tulevaisuudessa vielä kisalavoille. Opiskeluaika antaa minulle hyvän mahdollisuuden harjoitella, koska koulua ei ole joka päivä ja osa kursseista painottuvat verkkoon, jolloin niiden suorittaminen on ajasta riippumatonta. Näin aikaa jää urheilulle ja harjoittelemiselle. Painonnostossa kilpaillaan yhteistuloksessa, joka muodostuu tempauksen sekä työnnön yhteenlasketusta kilomäärästä. Molemmissa nostolajeissa on 3 yritystä saada suorille käsille haluttu kuorma. Tempaus on leveällä otteella suoritettava yksiosainen nosto, jossa rauta nousee maasta suoraan suorille jaloille, kun taas työnnössä kuorma otetaan ensin rinnalle jonka jälkeen pukataan ylös suorille käsille.




Sitten se tapahtui! Nimittäin huhtikuussa 2018 osallistuin Opiskelijoiden Suomenmestaruuskisoihin Tampereella. Hauskana faktana mainittakoot, että olen historian ensimmäinen Humanistista ammattikorkeakoulua edustanut painonnostaja Opiskelijoiden Suomenmestaruuskisoissa. Kisa oli itsessään henkisesti kova kamppailu, pitkä kilpailutauko oli omiaan luomaan epävarmuutta omaan tekemiseen, mutta sitten kun mennään niin mennään täysillä! Tuloksella 102+138=240 sijoituin omassa sarjassani kolmanneksi, en aio selitellä vaan olla ylpeä siitä mitä sain aikaan. Vuoden paras tulos sekä kohtuullinen sijoitus henkisesti vaikeissa olosuhteissa olivat erinomainen saavutus.


Opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa, muistakaa nauttia siitä. Käyttäkää käytössänne oleva aika hyväksenne ja haastakaa itseänne. Liikunta tai urheilu ei välttämättä ole kaikille se paras tapa haastaa itseään, vaan tapoja on rajattomasti. Se tunne, minkä saa onnistumisen jälkeen ja saavuttaa itselleen asetetun tavoitteen on mieletön. Sellaista tunnetta ei vain voi saada, jos ei ole valmis antamaan jollekin asialle sitä kuuluisaa kaikkeansa. Onnistuminen vaatii kuitenkin paljon työtä, ja välillä on opittava epäonnistumaan ja sietämään sitä pahaa fiilistä, mikä siitä aiheutuu. Ilman epäonnistumisia, ei onnistuminenkaan kuitenkaan tuntuisi juuri miltään.

Tsemppiä kaikille arjen haasteisiin!

Juuso Tuulinen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti