Yhden tutorin tarina

Olen opiskellut suurimman osan koulutuksesta jo lakkautetulla Äänekosken kampuksella, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa. Äänekosken maisemissa aikanaan meille uusille opiskelijoille mainostettiin tutor-toimintaan lähtemisen mahdollisuutta. Ilmoittauduin hommaan ja mukaan pääsi lopulta pienen haastattelun kautta, jonka jälkeen kävimme kouluttautumassa Jämsässä. Koulutukseen osallistuivat Humakin kaikkien kampusten, vuonna 2011 aloittaneet, vasta valitut tutorit. Varsinainen konkreettinen tutor toiminta starttasi tulevien opiskelijoiden pääsykokeista, joissa tutorit olivat jälleen lieventämässä hakijoiden jännitystä. Ensimmäisen vuoden tutortoiminta Äänekoskella koostui kokouksista, joissa on suunniteltu muun muassa uusien opiskelijoiden tutor-tuntien sisältöä, itse pidetyistä tutor-tunneista sekä muutamista isommista tapahtumista kampuksen kaikille opiskelijoille.

 

Ensimmäisenä opiskeluvuonna tutoreiden tehtävänä on edesauttaa opiskelijoiden sopeutumista kouluun. Oppituntien aikana opiskelija saa paljon uutta tietoa monesta asiasta ja tutoreiden tarkoituksena on sekä auttaa epäselvien asioiden kanssa, että tarjota myös opiskelijoille niin sanottua muuta ajateltavaa. Tutoreiden tehtävänä on osaltaan myös uuden luokat ryhmähengen kasvattaminen. Tuoreen luokan tutustumista toisiinsa edesautettiin Äänkosken kampuksella koulun puolesta monin tavoin. Kotiryhmien perustaminen sekä perinteinen luokkaleiri-viikonloppu saivat ryhmää yhtenäisemmäksi. Tutorit edesauttavat tuota työtä tutustuttamalla opiskelijoita toisiinsa etenkin leikkien avulla. Omalta luokaltani monet ihmettelivät jonkin verran lukujärjestyksessä olleiden ”hölynpöly”-tuntien sisältöä, mutta omasta mielestäni ne olivat mukavia. Eritoten tutoroinnin edetessä olen oivaltanut, että – eritoten yhteiöpedagogeille ominaisten leikkien - tavoitteena on etenkin tutustuttaa uusia opiskelijoita toisiinsa ja mahdollistaa se niin sanottu hassuttelun ilmapiiri, jossa luottamusta voidaan kasvattaa.

Toinen vuoteni tutoroinnissa oli vaihteleva. Porukassa tarvittiin vastaavan tehtävään halukkaita ja minut äänestettiin tehtävään. Kuitenkin samoihin aikoihin olin hakenut vaihtoon jonne sainkin kuulla päässeeni neljäksi kuukaudeksi Tanskan Roskildeen. Tutor-vastaavien tapaamiseen saimme lähetettyä jo H12-luokalta valituista uusista tutoreista Riku Kuurneen ja minun lähdettyäni maaliskuussa 2013 vaihtoon, virallinen vastaavana olo aikani sekä tutor-vuosi kävi käytännössä hyvin lyhyeksi.

Kolmantena lukuvuonna tutorointia värittivätkin vahvasti Humakin uudistuminen. Äänekosken kampuksen lopetellessa aiemmin kulttuurintuotannon kampuksena toimineelle Alkio-opistolle otettiin sisään vuoden 2013 Yhteisöpedagogi-luokka. Kulttuurintuotannon tutor-opiskelijoiden keskuudessa varsinaisten tutor oppituntien pitäminen uusille opiskelijoille tuli kokonaan uutena asiana. Siispä me - uutterat Yhteisöpedagogin alut - koimme tärkeäksi luoda myös uusille H13 opiskelijoille yhteenkuuluvuutta sekä kouluun, että omaan opiskelulinjaansa ja kuljimme Äänekoskelta Korpilahdelle muutaman kerran kuussa vaihtelevilla kokoonpanoilla.

Omasta mielestäni tutorointi on tuonut omalle opiskelupolulleni mukavaa lisämaustetta. Omasta mielestäni olen pyrkinyt tuomaan positiivista energiaa olemuksellani sekä uusille aloittaville opiskelijoille, että myös omille luokkakavereilleni. Tutoroinnin kautta on päässyt myös harjoittamaan esiintymistaitoja, kun on saanut edustaa sekä koko koulua, että erityisesti Humakin opiskelijoita messuilla ja muissa tilaisuuksissa. En ole koskaan pelännyt erityisesti esiintymistilanteita, mutta harjoitus on aina hyvästä. Tutorina toimiessa tulee puhuttua erikokoisille ryhmille erinäköisissä tilanteissa niin vapaamuotoisesti, kuin virallisemminkin. Juurikin tämä esiintymiskokemuksen karttuminen on suurimpia oppeja, joita poimin mukaani Humakin tutoroinnin varrelta. Suosittelen vahvasti uusille opiskelijoille tutor-toimintaan mukaan lähtemistä. Homma on leppoisaa ja kaikenlisäksi sen voi opinnollistaa :)

Mirva