Korkeakoululiikunnan suositukset: Istutaan vähemmän, liikutaan enemmän.

Juttelin toissapäivänä isän kanssa, joka oli käynyt Japanissa työreissulla. Hän kertoi, tuskaisesta illallis-kokemuksesta asiakkaiden kanssa. Työporukka päätyi syömään ravintolaan, jossa piti istua risti-istunnassa ja kumartua syömään pöydästä, joka ulottui ristissä olevien jalkojen tasolle. Nauroin ääneen, kun jäykkä isäni demonstroi ja selitti tarinaa.

Tästä päästäänkin aasin siltaa pitkin uusimpiin tutkimuksiin istumisesta. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan (YTHS. 2016) korkeakouluopiskelijat istuvat keskimäärin lähes 11 tuntia päivässä ja vain 16% opiskelijoista istuu alle 8 tuntia päivässä. Tämä on minun sekä, mitä ilmeisemmin Opiskelijoiden Liikuntaliiton (OLL) näkökulmasta huolestuttava, mutta ei kovin yllättävä uutinen. Teemme kaikki nykyään paljon työtä koneella, kuljemme autoilla ja kouluissa opetus otetaan edelleen vastaan pyllyt penkeissä. Nykyään puhutaan paljon istumisen haitoista ja suurin haitta on varmaan itse liikkumattomuus sekä nista-hartia jumit ja kehon jäykistyminen.

Mitä asialle pitäisi sitten tehdä? 

Korkeakoululiikunnan suositukset 2018 antaa tähän vähän osviittaa. Opuksessa ehdotetaan, että Korkeakoulujen oppimisympäristöjä “tuunataan” siten, että työskentelyasentojen vaihtaminen on helppoa ja luontevaa. Myös korkeakoulujen toimintakulttuuria esim. opetusta tulee muuttaa siten, että kaikilla on mahdollista luontevasti muuttaa asentoa, seisoa, jaloitella ja edistää omaa fyysistä aktiivisuutta. Suosituksissa painotetaan myös sitä, että Korkeakoulu ympäristöjä tulisi liikunnallistaa esimerkiksi ulkotiloja voisi ottaa paremmin liikkumis-käyttöön. Tämän tyyppiset valtakunnalliset tutkimukset ja suositukset ovat hyödyllisiä herättämään keskustelua, mutta ne myös kertovat konkreettista tarinaa meidän liikkumisen nykytilasta. 

Kehoitan teitä kaikkia lukemaan Korkeakoululiikunnan suositukset pähkinänkuoressa sivulta neljä. Tästä tilanteesta on hyvä ponnistaa ylöspäin (siis pois penkiltä) ja tutkimuksiin nojaten, vaatia omissa oppilaitoksessamme muutoksia. Meidän luokalla oli tapana alkuun taukojumppailla, mutta pikkuhiljaa se tapa jäi. Suurin osa opiskelijoista istuu koko päivän käymättä edes happihypyllä tai jaloittelemassa päivän aikana. Ehdotan, että alamme omalla esimerkillämme vähentämään istumista koulussa ja samalla voimme innostaa muita mukaan liikehtimään myös tuntien aikana. Otetaan venyttelytaukoja, tehdään kyykkyjä, keksitään liikkumis-haasteita ja jumppaillaan pihalla, kun aurinko paistaa. Ei se ole rakettitiedettä, se on viitsimisestä kiinni.

Eli lähdempä tästä sorvin äärestä ulkoilemaaan. 

-Kirsikka