Mitä minä muka osaan?

Olen apinan poika!

Todella jännittävä vuosi ollut kyllä ensimmäinen vuoteni Humakin opiskelijana ja HUMAKOn
viestintävastaavana. Elämä on kyllä heitellyt ja
pitänyt päällä sellaista hullun myllyä välillä etten ole itsekään tiennyt miten päin olla. Nyt on kuitenkin hyvä olo, rento mieli ja tekemisen meininki. Ehkä hieman ristiriidassa edelliseen kirjoittamaani tekstiin missä  podin ahdistusta tekemättömistä tehtävistä ja kylvin aikaansaamattomuuden valtameressä. Ajattelen kuitenkin nyt kokonaisuutena opintojani ja HUMAKOssa toimimista. Ja sehän se tärkeintä on, kokonaisuus.

Vuoden aikana minua ei ole opiskelut (seikkailukasvatuksen opintoja lukuunottamatta) juuri kiinnostaneet. Olen sellainen rasavilli kakara jonka pylly ei pysy penkissä vaan koko ajan pitäisi saada tehdä jotain muuta ja hölistä. Lehtoreiden ja opettajien inhokki opiskelija. Esseiden kirjoittaminen _for nothing_ tuntuu typerältä ja turhalta enkä viitsi tuhlata kallisarvoista aikaani niiden väkertämiseen ennen kuin on pakko. Onkin kovin ihmeellistä että toinen aivolohkoni on ihastunut vaikuttamistyöhön esimerkiksi opiskelijakunta kentällä. Olen ollut hyvin onnellinen että olen saanut suorittaa 10 opintopisteen kokonaisuuden HUMAKOn viestintä- ja markkinointivastaavana.

Voisin väittää että HUMAKOn viestintävastaavana olen saanut erinomaisen koulutuksen viestinnän ja markkinoinnin perusteisiin. Enkä välttämättä sanoisi että olisin jäänyt vain perusteisiin. Mielestäni olen kyllä saavuttanut jatkokurssin tason näissä hommissa! On ollut uskomattoman hienoa oppia käyttämään blogia, työstää graafista ohjeistusta, pakertaa opiskelijaoppaan parissa ja tehdä ihan itse HUMAKOn viestintäkysely. Aikaisemmin olen miettinyt ja ihmetellyt että kukahan noitakin juttuja väkertää, siihen tarvitaan varmasti ammattilainen, mitä pääsihteeri Marianna tukenani onkin ollut. On suorastaan surkuhupaisa vitsi, että juuri minut valittiin viestintävastaavaksi kun en tänään edes onnistunut lataamaan Facebookin videopuhelu ominaisuutta koneelleni. Nyt minulle on kuitenkin selvinnyt että ei näihin juttuihin tarvitse olla supermies. Voi olla ihan perus Saukkosen Juulia, joka on kovin heikko koneen käyttäjä.

Perus Saukkonen

Suurin motivaattori HUMAKOssa toimimisessa on varmastikkin ollut se, että sinä näet oman kättesi jäljen, sinun osaamistasi myös arvostetaan opiskelijakunnassa. Viestinnällisiä asioita ei mene minun suuni ohi, olen ensimmäinen ihminen jolta kysytään mielipidettä näihin viestintäjuttuihin. Aina toki minun mielipiteeni mukaan ei mennä sillä enhän minä edusta koko Humakin opiskelijoiden mielipidettä. On mahtava tunne huomata että "Hei minä tiedän ja osaan!"

Olisin varmasti voinut monia asioita tehdä paremmin ja olenkin saanut ansaittua kritiikkiä, muuta niinhän sitä elämässä saa aina. Ei mielestäni kukaan voi olla työssään täydellinen vaan se on jatkuvaa kehittymistä, palautteen vastaanottamista ja sen käsittelyä. Sen ainakin olen oppinut että itseensä ei kannata ottaa, kyse ei ole sinusta vaan asioista ja töistä sekä eritavoista ajatella ja hoitaa niitä. Olen ylpeä itsestäni että minä pieni ihminen olen vaikuttanut ja kehittänyt tänä vuonna HUMAKOa eteenpäin ja minun kätösteni jälki näkyy tulevien vuosien toimijoiden työssä ja toivottavasti vielä pitkään HUMAKOn uudistetussa graafisessa ilmeessä. Ei sitä uusittua logoa turhaa kai montaa tuntia Mariannan kanssa väännetty ja viilattu toimistolla..

Kaikki tunnemyrskyt mitä olen HUMAKOn toiminnassa kokenut kertovat minun persoonastani ja ailahtelevuudestani. Välillä vihaan, välillä rakastan, kuitenkin haikein mielin tämän vuoden jälkeen jätän aktiivi urani (ainakin tulevaksi vuodeksi) taakseni. Minua kutsuu muut unelmat ja reissut, tai eihän sitä tiedä jos oikein rupean ailahtelemaan ja tunteilemaan ja siirrän unelmien toteutumista toisaalle..

 Terveisin:

Vastaus otsikon kysymykseen:
Osaan kaiken