Aikaa hallitustoimintaan?

”On se kun pitää elämässä haukata vähän jokaista leipää niin välillä vähän pelottaa, ettei saa mitään kunnolla syötyä. Kevään (toivottavasti) viimeinen sämpylä tuli uunista ulos tänään. Nähdään toukokuussa ellet kirjastossa noru!”

Näin kuului Facebook -tilapäivitykseni 25.5. kun pääsykoeaineisto ilmestyi. Nakkeja keväälle oli kertynyt kieltämättä monta: viittomakielentulkin opinnot, työskentely HUMAKOn hallituksen viestintävastaavana, uuden koulun pääsykokeisiin valmistautuminen, työvuorot sekä tietysti ajoittainen oluella käyminen oli hetkellisesti vaikeasti yhdistettävissä kunnollisiin yöuniin. ”Aikataulutuskysymys?” – minä ajattelin, käärin hihat ja päätin pärjätä.

Työskentely HUMAKOn hallituksessa näyttäytyy monelle aikaa vievänä ja stressaavana toimena, mitä se totuutta kiertämättä tasaisesti onkin. Aktiivitoimen yhdistäminen muuhun elämänmenoon vaatii sitoutumista ja hallittua kalenterin käyttöä, muistilappuja, herätyskelloja ja joustamista. Kiinnostuksesta huolimatta moni ei uskalla lupautua päivystämään opiskelijan asialla. Mutta paljonko aikaa hallitustyöskentely todella vie? Mihin kannattaa varautua?

Selailin kalenteriani ja laskeskelin käyttämääni aikaa: Päivittäinen sähköpostin lukeminen, AC-palaveri kerran kahdessa viikossa, työryhmäedustus kerran kuussa, viikonlopun mittaiset suunnittelupäivät neljä kertaa keväällä ja syksyllä, itsenäistä työskentelyä useampi tunti viikossa viikosta riippuen. Lisäksi parit pippalot, joihin olen eksynyt ihan puhtaasti opkutoiminnan pyörteissä. Näppärästi olin nämä sovittanut lukupiirien, kontaktiopetuksen, kirjastossa nyhjäämisen ja työvuorojen lomaan. Mikä hallitustyöskentelyn aikatauluttamisesta tekee luksusta, on se, ettei ihan kaikki ole aikaan ja paikkaan sidottua. Kalenterin sisällön voi kannen tapaan tuunata ihan omannäköiseksi. Sähköposteihin voi vastata aamuyöstä, kunhan vastaa tai verkossa pidettävään palaveriin osallistua kotisohvalta käsin. Myös erilaisiin edustustapaamisiin pyritään löytämään aina ne toimijat, joilla on juuri kyseiseen kokonaisuuteen eniten aikaa ja innostusta.

Olen koko pienen ikäni harrastanut paljon. Läpi peruskoulun ja lukion kuljin (useimmiten suoraan koululta) huilutunneille tai tanssitreeneihin. Läksyjä tein kun kerkesin ja koetin muistaa koeviikot. Olen tottunut kiireen sävyttämään, paljon tekevään elämiseen. Koenkin, että hallituksessa toimiminen on luonnollisesti täyttänyt aikaisempien harrastusten paikan kalenterissani: varaan sille saman verran tunteja ja saan hyvinkin samanlaista mielihyvää tekemisestä ja syntyneistä tuloksista. Toki olen nyt suuremmassa vastuussa poissaoloistani ja aikaansaamisesta, mutta enpä näe vastuunoton harjoittelusta olleen harmia.

Tämän tekstin myötä toivon kitkeväni hallitushakua pohtivien ajalliseen kykenemiseen liittyviä pelkoja, mutta toisaalta haluan myös kertoa toiminnasta realistisesti. Homma vaatii sitoutumista ja aikaa sille tulee raivata, mutta jos todella tahtoo tehdä ja nauttia työnsä tuloksesta, ei aktiivihomma ole muuta intensiivistä harrastamista kummempi tuntien syöjä.

Ota koppi!

Terkuin,
Essi