Kevät 2017 Puheenjohtajan silmin

En olisi missään nimessä odottanut, että kevät opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana olisi näin silmiäavaava ja opettava kokemus. Muutto uuteen kaupunkiin, opinnot uudella kampuksella ja opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajuus olivat kaikki minulle uusia ja vieraita asioita. Tähän kaikkeen kun lisätään vielä maaliskuussa luokseni muuttanut koiranpentu, oli vauhti ja vaaralliset tilanteet  jo havaittavissa. Olen aina uskonut jopa kliseiseen lausahdukseen “elämä kantaa” ja niinhän se ainakin minun kohdallani on mennyt. Jälkeenpäin ajateltuna, olenhan jo vuoden alusta tehnyt todella hurjia muutoksia. Tärkeintä kuitenkin on uskoa itseensä ja omaan tekemiseen. Sillä jokainen pääsee pitkälle! Välillä me kaikki mokaamme, mutta jokainen elämän valinta luo meille nykyisyyttä iloine ja suruineen. On siis jopa sallittua välillä mokata ja naurahtaa sille itselleen. Tärkeintä kuitenkin on suunnata tulevaisuuteen.   

Aloitin tammikuussa 2017 opiskelijakunnan puheenjohtajana. En ollut koskaan ennen toiminut minkään järjestön, tai yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Tilanne oli minulle täysin vieras. Ette edes voi kuvitella, kuinka paljon minua jännitti ensimmäiset kokoukset, tai ensimmäiset viralliset keskustelut yhteistyökumppaneiden kanssa. Mutta minä selvisin, elämä kantoi minua taas eteenpäin. Jännitys on luonnollista ja jopa hyvä asia meissä. Jännitys auttaa meitä olemaan omia itsejämme ja auttaa meitä iloitsemaan pienistäkin arjen asioista, tai  minulle ainakin onnistumisen tunne siitä, mitä olen opiskelijakunnan toiminnan kautta päässyt kokemaan, on aivan ainutlaatuisia.

Opiskelijakunnat ovat suurten muutosten edessä, ja siihen myös opiskelijakunta HUMAKO valmistautuu. Opiskelijakunnan palvelut tulevat muuttumaan, parantumaan ja pyrkimään saavuttamaan opiskelijat entistä tehokkaammin. On suuri ilo olla mukana luomassa jotain uutta, josta on hyötyä kaikille Humakin opiskelijoille ja ehkä jopa koko Suomen opiskelijoille. Halu auttaa ja vaikuttaa, sai minut aikoinaan lähtemään tähän toimintaan. Sillä ja ripauksella onnea, olen pystynyt vaikuttamaan todella monipuolisesti Humakin opiskelijoiden asemaan Humakin sisällä ja tuomaan opiskelijoiden näkökulman luonnolliseksi osaksi korkeakoulun toimintaa.

Kaiken kaikkiaan, opiskelijakunnan toiminta on kevään aikana kehittynyt sekä sisäisesti, että ulkoisesti. On varmasti sanomattakin selvää, että täydellinen organisaatio ei ole. Mutta positiivisen asenteen kautta, pienistäkin asioista voi syntyä hyviä asioita.  Lopuksi haluan muistuttaa teitä kaikkia siitä, että elämä tosiaan kantaa. Älkää epäilkö itsejänne, vaan tehkää niitä asioita joista nautitte, sekä haaveilette. Ottakaa niin sanotusti härkää sarvista ja antakaa mennä!

Juuso Tuulinen

Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja

Elämä edustajiston jäsenenä

Terveiset täältä Savon seudulta ja HUMAKOn edustajiston Kuopion vahvistukselta, Henriltä. Minulle annettiin tehtäväksi kirjoittaa tämän viikon blogiteksti. Jouduin vähän miettimään mistä kertoisin ja päätin sitten lopulta kertoa hieman siitä millaista on elämä edustajiston jäsenenä.

Edustajistoon hakeminen oli aika nopea ja yllättäväkin päätös, enhän minä edes tiennyt mitä edustajisto tekee. Mutta runsaan kannatuksen ja äänivyöryn jälkeen se vaikutti hyvältä päätökseltä. Loppujen lopuksi edustajiston jäsenyydellä on ollut aika pieni vaikutus arkielämääni. Ensin hieman pelkäsin, että sotkeeko tämä minun opiskeluni ja harrastukseni. No ei, ei se sotkenut. Kerran pari kuukaudessa pidetään edustajiston kesken kokouksia ja palavereja, joissa pääsee ihan oikeita ja tärkeitä päätöksiä tekemään. No sehän ruokkii jokaisen pientä sisäistä tärkeilijää. Ja parasta näissä netin välityksellä käytävissä kokouksissa on se, että voit samalla syödä mussuttaa tai vaikka löhöillä sängyssä. No-one will know!

Se mitä edustajiston jäsenyydestä on tähän mennessä jäänyt käteen, on ollut mitä palkitsevinta. Olen oppinut todella paljon virallisista käytänteistä, jotka myönnettäköön ovat edelleen aika outoja ja joskus huvittaviakin. Parasta on kuitenkin ollut päästä tapaamaan fiksuja, lahjakkaita ja aktiivisia ihmisiä eri puolilta Suomea jotka kaikki haluavat parantaa maailmaa, yksi opiskelijakunta kerrallaan.

Mukavaa (ja toivottavasti lämpimämpää) loppukevättä ja kesää kaikille!

- Henri Lauritsalo, Kuopio

TJ bloggaa: Intoa arkeen

Kevät etenee vauhdilla kohti kesää ja kesälomaa. Päivät täyttyvät palavereista ja haikeista katseista ulos. Etäpäivinä tulee aina hetki tehtyä töitä myös parvekkeelta käsin ja nautittua aurinkoista päivistä. Toisina päivinä sää taas on niin kaukana kesästä, että tuntuu kevättä riittävän vielä pitkään ja aikaa kevään työtehtävien tekemiseen on loputtomasti. Vaikka odottelen jo malttamattomana kesälomaa, on tällä hetkellä käynnissä olevat työt erittäin inspiroivia ja innostavia!

Intoa tulee erityisesti tulevaisuuden kehittämisestä. Olen aika innoissani tällä hetkellä meidän uuden strategian tekemisestä. Tuntuu, että vihdoin on löytynyt sellainen suuntaa, johon HUMAKOn toimintaa tulisi viedä. Haasteena toki on kuvata se meidän työryhmien ajatuksissa oleva idea sanoin, niin että muutkin sen ymmärtävän helposti. Haluaisimme esimerkiksi kuvata arvoissa sitä, että teemme yhteistyötä niin HUMAKOn sisällä eri toimijoiden kanssa kuin ulkopuolistenkin tahojen kanssa. Arvostamme yhteistyön tekemistä ja kunnioitamme yhteistyökumppaneita. Sitä en tosin osaa kertoa lyhyesti ja järkevästi strategiaan kirjattavaksi vielä, mutta onneksi meitä on tässä useampi pohtimassa miten me asioita ilmaisemme lyhyesti niin, että kaikki se ymmärretään samalla tavalla.

Tällä hetkellä olen myös innoissani jäsenille suunnattujen palveluiden kehittämisestä. Meillä tehdään kehitystä HUMAKOn sisällä, mutta myös yhdessä muiden opiskelijakuntien kanssa. Yhteistyössä muiden kanssa voimme tarjota entistä laajempia palveluita meidänkin opiskelijoille ja tuoda sellaisiakin palveluita tarjolle jotka meille eivät ennen ole olleet mahdollisia.

Vähän vaihtelevia päiviä meillä oli tämän viikon alussa, kun osallistuimme Suvin kanssa SAMOKin henkilöstöpäiville. Maanantaina ohjelma järjestettiin Teatterimuseossa, joka oli vain meitä varten varattu. Illallisen jälkeen käytettiinkin mahdollisuus hyödyksi ja tutustuttiin vähän tarkemmin museoon ja siellä esillä oleviin näyttelyihin!

Haikein terveisin...viestintäharjoittelija Ainon viimeinen blogi

Tänään se iski totaalisesti tajuntaani. Kevät alkaa olla jo pitkällä ja niin myös harjoitteluni HUMAKOlla lähenee loppuaan. Mihin tämä aika oikein hävisi?

Malja viestintäharjoittelulle!

Haikein mielin olen HUMAKOlta lähdössä, mutta käsi sydämellä voin todeta että onpa mahtava harjoittelu takana! Nyt viimeisen blogin myötä on aika pohtia, mitä tästä viestintäharjoittelusta on jäänyt käteen ja mitä olen harjoittelusta oppinut.

Ensimmäisenä voin sanoa että ihmisenä, joka ei kahvia juo, olen kehittynyt ainakin hieman kahvinkeitossa jäsenkahveja järjestettäessä! Hahhaa! Pakko on kuitenkin samaan hengenvetoon todettava, että olen sisäistänyt kurssini vaatimat tiedot ja taidot ja olen saavuttanut juuri ne tavoitteet, jotka asetin itselleni ennen harjoittelun alkamista! Olen omaksunut itselleni uusia työtapoja, joista on minulle suurta hyötyä tulevaisuudessa ja tuntuu että olen suuntautumassa oikealle alalle!! Olen päässyt tapaamaan mahtavia tyyppejä, nähnyt aitiopaikalta miten opiskelijakunta toimii ja tutustunut tarkemmin myös Humanistiseen ammattikorkeakouluun, mikä on ollut hurjan mielenkiintoista. Ja lisäksi toimistolla ajoittain vieraillut Wugster-koira oli varsin hurmaava tapaus!



Opiskelijatovereilleni voin lämpimästi suositella HUMAKOa harjoittelupaikkana! HUMAKOlla voi suorittaa harjoittelussa melkein minkä tahansa kurssin. Esimerkiksi talouskurssin tiimoilta on ollut harjoittelijoita ja nyt varmasti, minun ollessani ensimmäinen viestintäharjoittelija, myös yhteisöviestinnän ja markkinoinnin perusteet -kurssin puitteissa, tullaan näkemään harjoittelijoita tulevaisuudessakin. Harjoittelupaikkaa etsiessä kannattaa siis ehdottomasti ottaa rohkeasti yhteyttä Suviin tai Mariannaan. Allekirjoittanut suosittelee todella lämpimästi ja niinhän sitä sanotaan että miksi lähteä merta edemmäs kalaan! ;)

Massiivisen iso kiitos Suville, Mariannalle ja hallituksen huikeille jäsenille, jotka ottivat minut niin hyvin vastaan ja kestivät tyhmiä kysymyksiäni (Ja niitähän minä muuten tykkään esittää!).

Hallituksen kuvauksissa (Mahtavaa porukkaa!)

Harjoittelu, niin kuin koko fuksivuosi, on sujahtanut ohi aivan huomaamatta ja pian on aika nauttia kesästä ja hetken aikaa ladata akkuja ennen uusia seikkailuja.
Ihanaa loppu kevättä ja kesää kaikille!

Terveisin,  Aino