Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelijan arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelijan arki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Humakin nuorin opiskelija ja HUMAKOn nuorin aktiivi

Kun opiskelut joululoman jälkeen jatkuivat, tuntui, että kaikki on uutta ja ihmeellistä, eikä mikään ole enää entisensä. Oli ihanaa päästä takaisin arkeen, mutta arki olikin ihan erilaista pienen vauvan kanssa. Tuoreena äitinä kaikki on jännittävää, ja oma koti tuntuu turvallisimmalta paikalta. Mitä jos reissussa vauva alkaa itkemään eikä lopeta? HUMAKOn suunnittelupäivät olivat minun ja vauvan ensimmäinen kauppareissuja pitempi reissu kahdestaan. Suunnittelupäiville uskalsin tulla, koska tiesin, että kaikki HUMAKOssa odottavat jo innolla vauvan näkemistä ja suhtautuvat kannustavasti.
Ensimmäiset suunnittelupäivät ja
 ikää puolitoista kuukautta
Vauvan mukana olo tuo paljon hauskuutta mukanaan. Esimerkiksi, yleensä edustajiston palavereissa tai luennoilla olisi ehkä hieman outoa, jos joku olisi yhtäkkiä ilman housuja. Vauvan vaippaa vaihtaessa taas ei ihmetytä ollenkaan. Vauvalle on myös sallittu puklailu, vaikka lattialle saakka, ilman paheksuvia katseita.



Luennolla ryhmätehtävää
tehdessä

Ikää 3kk ja 3pv ja nyt jo huolissaan
tulevaisuudesta!
Mutta miten opiskelun, aktiivitoiminnan ja vauva-arjen yhdistäminen sitten onnistuu? Noh, suunnittelemalla ja valmistautumalla kaikkeen. Aikataulutus on todella tärkeää, samoin ennakointi, ja jokin mulle ihan vieras juttu, eli ajoissa lähteminen. Muuten nimittäin saattaa myöhästyä, koska pitää vielä vaikkapa vaihtaa kakkavaippa just kun oltiin saatu ulkovaatteet päälle. Myös tuki toiselta vanhemmalta on tärkeää. Se että toinen jaksaa pitkän työpäivän jälkeen ottaa vauvan hetkeksi, kun teen ne kuuluisat pari juttua vielä illalla. Se vaatii myös vaihtovaatteita, hyvän termarin ja paljon, todella paljon, kahvia.

Ja ennen kaikkea, se edellyttää hyvän ja kannustavan ilmapiirin ihmisiltä ympäriltä. Tunteen siitä, ettei haittaa vaikka tässä nyt juttelu keskeytyy hetkeksi, kun pitää aloittaa syöttöhommat.


HUMAKOn poliittinen ohjelma vähän unettaa

Kaiken kaikkiaan, HUMAKO on mahtava paikka, ja nyt sen edustajiston puheenjohtajana on mahtavaa viettää äitiyslomaa, näin se kasvatus aktiiviseksi kansalaiseksi alkaa. Ja aktiivitoiminta yhdistettynä opintoihin, torjuvat kyllä parhaimmalla tavalla kotiäitihöperöyttä!


Salla Paavilainen
HUMAKOn edustajiston puheenjohtaja 2016

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Uudelle opiskelijalle

alkaa tästä...

Onnea itse kullekin uudelle Humakkilaiselle ja tervetuloa jengiin!

on välillä älytön
Muistan vielä oman hyväksymiskirjeeni ja sen tuottaman hymyn. Muistan sen hetken, kun minusta tuli opiskelija. Olen aina nähnyt kyseisessä statuksessa kutkuttavaa hohtoa; samassa paketissa nuoruuden intoa ja viisautta, oppineisuutta ja juhlaa. Tätä opin ja rientojen välillä tasapainoilua tunnen opiskelujeni olleenkin: uusia taitoja ja valtava kasa sekä hyvin yleissivistävää että pieniin detaljeihin menevää alakohtaista tietoutta, mutta samalla uusien ihmisten kanssa kimpoilua erilaisissa tapahtumissa ja punaisten haalareiden ahkeraa parsimista. Humakin pienessä kotoisessa piirissä olen saanut toteuttaa opiskelijuuttani ja nauttinut täysin siemauksin.

Toisille uuden opiskelupaikan vastaanotto tarkoittaa vain uutta koulua (sen aiheuttamia vatsaperhosia vähättelemättä), mutta osalle teistä myös uutta paikkakuntaa, uutta kotia ja täysin uusia kuvioita. Syksystä on tulossa seikkailu ja luvassa paljon jännitettävää, mutta ei huolta. Paikalla on varmasti monia muita samassa tilanteessa olevia, ja HUMAKOn tutorit ovat kampuksilla teitä varten. Uskalla kysyä ja pyytää apua, osallistua ja olla läsnä. Myös muihin HUMAKOn aktiiveihin voi toki olla yhteydessä, kun mieltä jokin askarruttaa.


Tämä blogi kuuluu Humakin opiskelijakunta HUMAKOlle, ja me olemme se juuri teidän eduista huolehtiva taho. Toivomme mahdollisimman monen liittyvän opiskelijakuntaansa, sillä hyöty on molemminpuolinen. Mitä enemmän meillä on jäseniä, sitä vahvemmin pääsemme vaikuttamaan opiskelijan arkea värittäviin asioihin. Jäsenenämme sinäkin siis vaikutat ja saat opiskelijan edut jotka löytyvät osoitteesta www.myfrank.fi. Ensimmäistä kertaa opiskelunsa aloittavalle opiskelijakunta saattaa olla hyvinkin vieras järjestö, mutta toimintaan kannattaa ehdottomasti tutustua ja lähteä mukaan. Jäseneksi voit liittyä täällä :)

Haluan vielä toivottaa mitä mahtavinta opintojen alkua kaikille uusille humakeille ja toki muillekin! Syksyllä päntätään ja syödään hernaria yhdessä.


Kesäterveisin,
Essi
HUMAKOn viestintävastaava

PSST! Luitko hyväksymiskirjeesi jo kokonaan? Mukana sinulle, uudelle fuksille, on saapunut HUMAKOn opiskelijan opas. Kannattaa lukea!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Höperön viestintävastaavan kevätterveiset

Huhhuijaa, kevät on jo pitkällä mutta jaksaa jaksaa! Mitä HUMAKOn viestintävastaavalla on mielessä näin kesän alla?

Heräsin huhtikuisena aamuna puoli seitsemän ja lähdin kohti Kauniaisten metsäkampusta. Ehdin junailla itseni yllättävänkin syvälle Espoon siimekseen, ennen kuin aloin kummastella yleensä samalla junalla kulkevien luokkalaisten katoa. Latailin itseni nettiin ja luin lukujärjestystä hieman tarkemmin. Olin neljä tuntia aikataulusta edellä. Tietysti olisin voinut tarkistaa tämän ennen lähtöä.

Matka takaisin Itä-Pasilan betoniviidakkoon oli pitkä, ja niin löysin aikaa pohdiskella höperöyttäni ennen kuin puut, pensaat ja muut kaunis katseltava jäi junan jälkeen. Samankaltaisen, helposti vältettävän virheen olin tehnyt vain päivää aikaisemmin matkalla eläinlääkäriin. Myöhästyin kissalle varatusta rokotusajasta, reittioppaan hyvistä vinkeistä huolimatta. Kymmenen minuutin bussimatka muuttui pian juoksuksi viistossa vesisateessa Hämeentien päästä päähän bussien vesiroiskeita vältellen. Kissa viihtyi retken jälkeen viikon verran sohvan alla...

En ole koskaan ollut kovin huolellinen. Merkkaan kotitehtävät väärille päiville ja kuvittelen että kyllä minä muistan kotona sitten korjata. Vaan en muista en. Vaikka en sinänsä ole koskaan perustanut uudenvuoden lupauksista tai muista hupsuista elämänohjeista, voisin alkaa panostaa tarkkaavaisuuteen. Kuuntelen minulle annetut neuvot ja ohjeet. Luen tehtävänannon ennen kuin päädyn palauttamaan neljän sivun esseen aiheen vierestä ja kirjoittamaan sen uudelleen. En yritä ostaa avokadopastan aineksia ulkomuistista, jos en ole koskaan tehnyt avokadopastaa (kesäkurpitsa muuttuu helposti munakoisoksi, paprika ja lime jää kaupanhyllylle). Keskityn, enkä aliarvioi lyhytkestoisen muistin lyhytkestoisuutta.
Kahvihetki

Nämä tavoitteet mielessäni pyrin jatkamaan koulutietäni kohti kesälaitumia, sillä uskon että elämä voi olla helpompaa. Haluan kuitenkin antaa arvoa myös harhailevalle ajatukselle ja tyhjäpäisille hetkille aamukahvin parissa. Löytyisiköhän reittioppaasta myös kultainen keskitie?

Tarkkaavaista, mutta sopivasti hauskoja kömmähdyksiä sisältävää loppukevättä kaikille toivottaa höperö viestintävastaava!

Essi



perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kevät ja sen uudet tuulet

Opiskelijat ovat vilisseet paljon mediassa viime aikoina ja esimerkiksi oma facebook-seinäni on ollut huomattavasti normaalia täydempi opiskelijoiden kannalta erittäin harmillisista uutisista. Kylläpä meitä taas viedään kuin narussa. Kehysriihikin oli ja meni. Siellä tehtiin erilaisia opiskelijoihinkin vaikuttavia päätöksiä. Lisätietoa näistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista on myös tipahdellut tasaisin väliajoin sähköpostiini ja harvemmin tulee kovin hyvä fiilis niitä lukiessa. Toivoa kuitenkin on.

Terveydenhuolto

Itseäni henkilökohtaisesti harmittaa kehysriihessä eniten hallituksen päätös jättää käsittelemättä AMK-opiskelijoiden sisällyttäminen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n palveluiden piiriin. On käsittämätöntä, että jatkuvasti keskusteluissa pyörii työurien pidentämisen tarve alkupäästä(kin), mutta silti kaikkia korkeakouluopiskelijoita ei olla valmiita siirtämään laadukkaan terveydenhuollon piiriin. Tällainen liike omalta osaltaan parantaisi varmasti opiskelutehoa ja nopeuttaisi valmistumista. Iltasanomien, HSn ja Ylen uutisointia aiheesta.

Miksi YTHS sitten olisi parempi kuin jo olemassa oleva opiskeluterveydenhuolto? Yksi tärkeimmistä asioista kaikessa terveydenhuollossa on asiantuntevuus. Erilaisten tutkimusten ja kokemuksien myötä on pystytty tunnistamaan juuri opiskelijoiden keskuudessa vallitsevat sairaudet ja YTHS on erikoistunut hoitamaan mm. niitä. Myös terveydenhuollon sijainti opiskelupaikkaan nähden ja palveluiden saatavuuden taattavuus on suuria plussia YTHS:n puolella tässä kilvassa. Toki kaikenlaisen toiminnan laajentaminen tuo mukanaan kuluja ja byrokratiaa. Kaikessa päätöksenteossa on kuitenkin peräänkuulutettava kauaskantavaa katsontatapaa ja juuri sitä YTHS:n laajentaminen olisi! Onneksi päätöstä ei kuitenkaan olla tehty vielä suuntaan tai toiseen, eli puoltava päätös saatetaan saada vielä tämän hallituskauden puolella. Jos hyvin käy.

Opintotuki

Noin vuosi sitten marssittiin opintotuen
 puolesta Helsingissä
Entä mitä on tapahtumassa opintotuelle? HS ja monet muut mediat ovat uutisoineet opintotukikuukausien leikkaamisesta, koskien toista saman tasoista tutkintoa. Niiden totuudenmukaisuutta on turha lähteä väheksymään, on totta että muutoksia on tulossa taas. Päätökset eivät kuitenkaan ole vielä valmiita, joten tällä hetkellä voidaan vain spekuloida tapoja miten tämä muutos tulee täytäntöön. 

Mahdollisuuksia lopputulemaksi on monia ja niistä on tosiaan mahdoton sanoa mikä tulee olemaan Se Oikea. Valinta saattaa osua jokaiselle opiskelijalle henkilökohtaiseen opintotukikuukausien määrän, jolla saa yhden tutkinnon suoritettua, mutta joka ei ole sidottuna tiettyyn tutkintoon tai opiskelupaikkaan (eli kuukausia voisi käyttää myös mahdollisessa toisessa tutkinnossa, mutta ne eivät riittäisi kahteen kokonaiseen tutkintoon) tai sitten ne ovat sidottu tiettyyn kokonaisuuteen, jolloin valmistumisen jälkeen ei voi saada enää opintotukea saman asteen opintoihin. Muitakin vaihtoehtoja on. Uutisiin kannattaa siis suhtautua ennakkovaroituksena, ei maailmanloppuna. Päätös yleisesti on tietenkin erittäin harmillinen, mutta odotetaan vielä ja katsotaan kuinka kamala se loppujen lopuksi on.

Opintotukeen aiemmin tehdyt päätökset tulevat kuitenkin normaalisti voimaan. Niistä lisää täältä.

Ammattikorkeakoululaki

Esitys uudesta ammattikorkeakoululaista toimitettiin eduskuntaan eilen. Laki itsessään tottakai koskee opiskelijoita, mutta jotkut kohdat koskevat hieman enemmän.

Suoraan opiskelijoita koskee opiskelijakuntia määrittelevä pykälä, johon on aiempaan verrattuna tullut muutoksia asemaan ja jäsenrakenteeseen liityen. Jos laki menee esityksen mukaisesti läpi, tulee opiskelijakunnan asema omassa AMKissa vahvistumaan entisestään. Jäsenrakenne taas muuttuisi automaatiojäsenyyden myötä. Automaatiojäsenyys tarkoittaa kaikkien oppilaitoksessa, tutkintoon johtavassa koulutuksessa, opiskelevien automaattista jäsenyyttä omaan opiskelijakuntaansa.

Automaatiojäsenyys on todella paljon mielipiteitä jakava aihe, etenkin eri opiskelijajärjestöjen keskuudessa. Tällä hetkellä tilanne sen kanssa on ristiriitainen; yliopistojen ylioppilaskunnilla on automaatiojäsenyys, jonka kautta toteutetaan mm. YTHS:n jäsenmaksun kerääminen. Automaatiojäsenyys tämän lisäksi vapauttaa myös aikaa ja rahaa jäsenrekrytoinnista ja mahdollistaa keskittymisen ydintehtäviin, eli edunvalvontaan. Opiskelijakunnissa tilanne ei kuitenkaan ole sama ja meillä edelleen käytetään paljon resursseja jäsenrekrytointiin ja automaatiojäsenyyden myötä olisi myös YHTS:n laajentamista varten vaadittava jäsenmaksun keräämiseen käytettävä pohja valmiina. 

Taistelu automaatiojäsenyyden puolesta on jatkunut opiskelijakuntaketällä jo kauan. Humakissakin on tällä hetkellä töissä henkilö joka on noin 10 vuotta sitten on puhunut automaatiojäsenyyden puolesta työskennellessään SAMOKin kentällä. Hieman tulee mieleen Don Quijote ja tuulimyllyt. Tällä kierroksella ollaan kuitenkin päästy lähemmäs kuin koskaan tässäkin tavoitteessa ja nyt mielenkiinnolla odotetaan tulevaa. Aiheesta oon uutisoinut mm. HS ja aiheesta löytyy paljon kirjoituksia, molemmilta kannoilta, kunhan vai jaksaa googlailla.

Toinen paljon vaikutusta aikaan saava muutos, joka esityksestä löytyy, on ammattikorkeakouluun hakevien valintaperusteiden muuttaminen.  Suomessa on jo jonkin aikaa taisteltu toisen asteen ja korkeakoulujen välille ajoittuvia vuosia vastaan ja sitä varten uuteen lakiin on tehty kirjaus, jonka turvin AMKit voivat asettaa hakijakiintiöitä ensimmäistä kertaa korkeakoulutukseen hakeville. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aiemmin tutkinnon suorittaneet suljetaan kokonaan ulkopuolelle, heille on oltava omat koulutukseen haku-kanavansa. Heidän määränsä tulee kuitenkin todennäköisesti laskemaan vuosien saatossa. Hakukiintiöt ovat yksi tapa välttää tulevaisuudessa hakijasumia sekä alikoulutettujen määrän nousua. Opiskelijavalintauudistuksesta voit lukea lisää OKMn sivuilta.


HUMAKO itse ei tee suuremmin työtä näiden aiheiden tiimoilla, vaan sen hoitaa meille Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ry:n porukka. SAMOKin nettisivuilta löytyy paljon tiedotteita ja kannanottoja opiskelijoita koskeviin ajankohtaisiin aiheisiin. Suosittelen käymään tutustumassa.

Toki meitä HUMAKOssakin saa haastaa keskusteluun näistä aiheista ja myös kerromme mielellämme lisää. Välillä tieto saattaa lisätä tuskaa, mutta kyllä se myös pehmentää pudotusta kun mahdollisesti karutkin päätökset tulevat. Muistakaa olla avoimin mielin, mutta samalla kriittisiä. Elämää on aina muoksienkin jälkeen.

Oli miten oli - jatketaan tunnustelua ja toivotaan mieluummin porkkanaa kuin keppiä! 

Kevätkiireisin terkuin,
Emma Koskimaa
HUMAKOn hallituksen puheenjohtaja

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Ei-niin-talvinen talvipäivä Turussa!

Helmikuun viimeisen keskiviikon kunniaksi heräteltiin vähän hiljaiseloa elänyttä liikuntatoimintaa Turun kampuksella. Yhdessä kampuksen liikuntakoordinaattorin Hanna-Kaisan kanssa saatiin kasaan kampuksen ei-niin-talvinen talvipäivä! Aamupäivän opetuksen ja sen jälkeisen lounaan jälkeen laitettiin päivä käyntiin ensin mölkkyturnauksella ja kun loputkin opiskeljat saatiin luennolta mukaan, päästiin itse asiaan.



 Talvipäivän ohjelma koostui kilpailuista, joissa kaksi joukkuetta kisasivat toisiaan vastaan. Lajeina turnajaisissa olivat frisbeeviesti, norsupallo ja mölkky. Välissä käytiin lämmittelemässä mehulla ja ravistelemassa mutaa pois vaatteista norsupallokentän jäljiltä.








Järjestäjän mielikuvien hanget ja nietokset jäivät tämän päivän osalta näkemättä, mutta auringon paiste sai kelvata. Innokkaita selostajia oli megafonin päässä läpi lajien ja kiitos näiden, palkinnon jakoihin mennessä saatiin voittajatselville. Ykköspaikan napanneet palkittiin maineella, kunnialla, suklaalla ja kuntosalilahjakorteilla ja päivä saatiin iloisesti päätökseen. Kiitos osallistujille, ehkä ensi kerralla saadaan kaikki kuusi joukkuetta täyteen! :-D


Ida

Turun liikuntatutor

torstai 13. maaliskuuta 2014

Vilinää ja vilskettä- hiihtoloman aktivismitempaus Röykässä!


Me Nurmijärven Humakin ensimmäisen vuosikurssin yhteisöpedagogiopiskelijat olemme tehneet koko lukuvuoden yhteyistyötä Röykkä- Leppilammen nuorisoseuran kanssa. Viimeisimpänä Röykän hiihtolomaviikon tapahtuma, jolloin jokaisena päivänä oli neljän tunnin edestä suunniteltua ohjelmaa lapsiperheille. Tämä oli käytännön toteutusta yhteisöviestinnän ja markkinoinnin ja kansalais ja järjestötoiminnan perusteet- kurssien alla. Maanantaista torstaihin aktvisimitempaukset järjestettiin Tapiolan nuorisoseuran talolla, ja perjantaina olimme täällä opistollamme ja sen kauniissa ympäristössä. Seuraavassa jokaisen ryhmän omasta päivästä tekemää kerrontaa ja pohdintaa.


Maanantai

Suunnitelmat saatiin pistää oikeastaan kokonaan uusiksi, sillä sää ei sallinut ulkoilua. Röykän-Leppälammen Nuorisoseurantalon tilat onneksi mahdollistivat monipuolisen päivän.

Aamupäivällä meillä oli ohjelmassa tietovisa-rata, missä oikean numeron löydettyään piti vastata oikein tietokilpailukysymykseen, jolloin pystyi etenemään radalla. Aluksi osallistujia oli vähän, mutta päivän edetessä tuli lisää väkeä. Aamupäivällä oli myös mahdollisuus askarrella kynäpurkkeja yläkerrassa sekä pelata erilaisia lautapelejä. Koko päivän ajan ”mini vintissä” oli tilataideteos, johon sai jokainen osallistuja piirtää ja maalata haluamansa asioita. (Kuvassa)

 



Iltapäivällä tuli lisää väkeä, ja toteutimme salissa temppuradan. Musavisa nousi heti suosikkipisteeksi, mutta kyllä muutkin pisteet ja arvoitukset olivat osallistujien mieleen. Touhua riitti, ja jokainen osallistuja sai pienen herkullisen palkinnon. ”Mini vintissä” oli mahdollisuus vielä askarrella lisko-avaimenperä, ja hienoja tuotoksia saatiin aikaan. Kiitos kaikille kävijöille, päivä oli onnistunut ja hiihtoloma sai arvoisensa aloituksen!


Tiistai

Tiistaipäivämme oli täynnä vauhtia ja vilskettä – hyvässä tarkoituksessa!

Ryhmämme oli valmistellut ja suunnitellut päivän tapahtumat talvisemman sään toivossa, mutta yllättävän syksyisen ilman vuoksi varauduimme varasuunnitelmaamme. Toimintaa me kehiteltiin lapsille siinä mielessä, että jokainen pystyisi osallistumaan oman panoksensa mukaisesti, iästä riippumatta. Periaatteenamme oli tarjota lapsille ja heidän vanhemmilleen innostava ilmapiiri hauskan tekemisen merkeissä sekä antaa tilaa tutustui toisiinsa.


Alustavasti tarkoitus oli päästä luistelemaan ja taiteilemaan lumiveistoksia pihalle. Niiden sijaan järjestimme vapaasti ohjattua akvarellimaalausta, helmiaskartelua ja lautapelailua. Iltapäivän vietimme salitoiminnan (temppuradan), kasvomaalausten ja lautapelailun merkeissä. Tapahtumaan osallistui noin kaksikymmentäviisi lasta ja vanhempaa.

Mielestämme päivän kulku sujui oikein mallikkaasti. Ikäviltä tapaturmilta vältyttiin sekä fiilis oli rento ja vapaa – ja tietenkin vauhdikas! Kiitämme osallistujia ja yhteistyökumppaneitamme.


Keskiviikko

Keskiviikkona aamu alkoi maalauksen, lautapelien ja kasvomaalauksen merkeissä. Lapsille taiteltiin kasvoille hämähäkinseittiä, kissanviiksiä ja värikkäitä papukaijoja. Lapset itse taiteilivat isoille papereille värikkäitä kuvia pensselit viuhuen. Twister osottautui hitiksi, joka sai lapset vääntymään mitä akrobaattisimpiin asentoihin. Äidit ja mummit istuivat, höpöttelivät keskenään ja ihastelivat pienokaisten toimittelua.
Kello löi kaksitoista, mikä merkitsi lounasaikaa. Mahat täynnä herkullista hernekeittoa oli hyvä ruveta leikkimään leikkejä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä tässä vaiheessa ulos pulkkailemaan ja pelailemaan hankifutista, mutta lämmin sää romutti nämä suunnitelmat. B-vaihtoehto tuli tarpeeseen, joten sisällä juostiin muun muassa maata, merta ja taivasta, erilaisia hippoja tai olin tarkkana peiliä leikkiessä.Ulkona seurattiin johtajaa ja varottiin palamasta polttopallossa. Päivä päätettiin klassikoksi muodostuneeseen pää,
olkapää,peppu-laululeikkiin.



Torstai

Torstaina  20. helmikuuta järjestettiin Tapiolan nuorisoseurantalolla naamiaisdisco, johon olivat tervetulleita niin lapset kuin vanhemmat. Tanssimisen lisäksi ohjelmassa oli yhteisleikkejä sekä leikkimielisiä kilpailuja. Kioskilla riitti asiakkaita, mutta talon järjestämä ruokailumahdollisuus hyödynnettiin myös tehokkaasti.


Kaiken kaikkiaan päivä sujui hyvin ilman suurempia kommelluksia. Saimme hyvää palautetta sekä aikuisilta että lapsilta. Limbo- ja piirustuskilpailut osoittautuivat suosituiksi. Samaten oli ilahduttavaa huomata, että moni lapsi oli pukeutunut asianmukaisella tavalla. Useat tytöt olivat sonnustautuneet prinsessoiksi, kuten myös naisohjaajatkin, ja poikien vetimissä oli toimintasankariteemaa.


Päivän lopuksi osallistujien hiljalleen vetäytyessä aloitimme siivouksen sekä palautimme lainassa olleet esineet. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi erittäin hyvä maku suuhun, ja totesimme ylimääräisen stressin olleen turhaa.



Perjantai

Perjantaipäivä erosi alkuviikon ohjelmasta siten, että se järjestettiin Kiljavanopistolla ja sen pihapiirissä. Ohjelmassa oli aamupäivällä leikkimistä ja kuvasuunnistusta pihalla, tämän jälkeen oli makkaranpaistoa ja sen jälkeen siirryimme sisälle. Sisällä oli piirrustusta ja lautapelejä sekä tietovisa. Osallistujissa oli vauvoista, ala-aste ikäisiin lapsiin, ja toki myös heidän äitejään. Päivän kohokohdaksi nuosi ehdottomasti makkaranpaisto! 

Hiihtolomaviikon tapahtumat ja sen mukana tuoma valmistelu oli hyvin opettavaista. Etenkin monen mainitsemat ”ei niin talviset” sääolosuhteet lisäsivät hieman päänvaivaa, mutta kuitenkin kokonaisuus ja palaute viikon jälkeen oli hyvin positiivista.  Opimme mm. tiedotuksesta ja mainostuksesta, siitä miten viestitään, suunnitelmallisuutta ja tärkeitä kokoustaitoja!


Terveisin,

Veera ja Borre, sekä muut hiihtolomaviikolla toimineet yhteisöpedagogi opiskelijat


 

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Exchange student in Nurmijärvi, Finland

The exchangestudents have arrived to Nurmijärvi. We interviewed Floriaan Tops from Belgium to know a bit more. Why did Floriaan choose Finland? Why Humak? Welcome to Humak Floriaan and others!



1.     Who are you?
My name is Floriaan Tops, 21 years old.

2.     Where are you from?

I come from Leuven, a small city in Belgium. A city where the student life is alive like nowhere else!


3.     What are you studying & where?

I’m studying to become a primary school teacher in Leuven. This semester I study of course at HUMAK, Civic activities & youth work at Nurmijärvi Campus.


4.     Do you have any hobbies?

Most of my free time goes to voluntary work in my youth movement. Besides that I also play some music and I like to hang out with friends of course.


5.     Reason(s) why you wanted to make an exchange?

I love to travel. If I can do it while studying at the same time, you don’t have to ask me twice! And also, I was kind of getting tired of the teacher’s education. Some change was more than welcome.


6.     Why did you choose Finland?

I chose for Finland because the program, involving youth work, seemed very interesting. As a future teacher I’ve heard a lot about the Finnish education system and this ‘phenomenon’ that makes it so great. I guess I wanted to see it for myself before believing it. Furthermore scandinavian nature was on my bucket-list anyhow to visit. I guess coming to HUMAK was killing three birds with one stone.




7.     Which has been the best / worst thing in your exchange?

Going to swim in the icey-hole was probably the best and the worst thing at the same time. I wanted to do it but I didn’t know what to expect. Walking through the snow on bare feet was terrible, so cold! But the feeling afterwards is awesome and I’m glad I did it!




8.     Tell one of the best and most exciting moments in your exchange.

That spontaneous, unexpected evening. In the morning, when you wake up, you’re expecting just another evening like any other. But then, when the night falls you suddenly realize you’re having the best time, and it just happened, without planning anything. Awesome times!


9.     Tell some strange / surprising thing in Finland / Finnish people.

What’s strange about Finnish people is that they allways talk about Finnish people as not being open minded, not that friendly (certainly not in winter time), living their own life, etc. The strange thing is that all the Finnish people I met are very open minded. They’re very friendly and they are really helpful! A strange thing that makes me think if I should stop believing the Finnish people or if I should start questioning my own perception of being friendly. 


10.  Your greetings to HUMAK’s students.

Since the sun has been kind of abscent the last few weeks I’d like to end with a quote of someone who knew the value of studying abroad as no one else. “Give light, and the darkness will disappear of itself.” (Desiderius Erasmus). 




Minna Jauho,
KV-vastaava
International affairs coordinator

torstai 27. helmikuuta 2014

Kun ote opinnoista lipesi


Muutama viikko takaperin löntystelin Kauniaisiin jo paljon ennen koulun alkua. Istahdin ATK-luokan kellertävään työtuoliin, naputtelin tunnin ja nousin kymmenen opintopistettä rikkaampana. Kuinka? Oliko tuolissa taikaa? Ei toki, aamuuni ei kuulunut sen kummempaa mystiikkaa. Sen sijaan otin otteen härän sarvista ja opinnoistani.

Kuulin rästitehtävien työstämistä varten järjestetystä Otetta opintoihin -opintojaksosta ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja naurahdin. Hauska nimi, miten sinne päätyy? No niin sinne päätyy, jos keräilee mieluummin haalarimerkkejä kuin opintopisteitä ja kalenteriin on käännösanalyysin palautuspäivän sijaan merkattu milloin approjen liput tulevat myyntiin. Tai jos arjen haasteet tuntuvat juuri deadlinepäivänä erityisen, no haastavilta. Tai jos opiskelijakunnan hallitushommat ovat vieneet mennessään.  Tai jos on Netflix. Syyt ovat monet, ja omani ovat minulle tänä vuonna seljenneet. 

Mitähän nyt tekis?

Rästitehtäväkurssille voi saada kutsun tai sinne voi mennä ihan muuten vaan herätyksen kokeneena. Opettaja laski opintopisteemme ja laittoi viestiä niille, joilta suorituksia näytti uupuvan. Minä olin pisteeni kerännyt viime vuonna, joten kutsua ei tullut. Tiesin kuitenkin syksyn tekemättömien tehtävien määrän ja totesin, että olisin ensi kerralla VIP-listalla, ellen osallistuisi tämän keväiseen puurtamiseen. 

Mutta mitä niillä tunneilla sitten tehdään? Tuttavallisemmin kurssi on kamujen keskuudessa kulkenut nimellä Luuserikurssi. Mutta eihän me mitään luusereita olla, päinvastoin! Omaan motivaation puutteeseen puuttumisessa ei toki ole mitään väärää. Otetta opintoihin –opintojaksolle mennään kovalla tahdon voimalla omaa koulumenestystä petraamaan. Näppäimistöt soi ja silmissä kiiluu suoritettu tutkinto. Rästien paukuttamisen lisäksi tunneilla pääsee jutustelemaan omista ajankäyttöön, rahaan tai tahdonvoimaan liittyvistä vaikeuksistaan ymmärtäväisesti myhäilevän opettajan johdolla. Ennen kurssilla tehtyä tilannekatsausta en edes tiennyt miten pienen pikkuruisia tehtäviä olin jättänyt tekemättä! Niin pieniä että tunnin istunnolla tienasin ne 10 pojoa… Tehtyjen tehtävien antamien opintopisteiden lisäksi käteen jää kaksi vapaavalintaista. 

Onko sinun käsissäsi saippuaa kun pitäisi tarttua toimeen? Lipsuuko ote? Keinot kiinni pitämiseen on monet, minulle tämä kurssi toimii. Toivottavasti ote myös pysyy.

Ahkerin terkuin,
Essi

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Oranssi Myrsky tulee! Oletko Valmis?

Päivän päätteeksi vilkaiset puhelintasi. Viestejä, paljon viestejä. Kuutta eri väylää pitkin on joku sinua lähestynyt ja tiedät tarkalleen, että miksi. Paine kasvaa, panokset kovenee. Katsoessasi kalenteria taaksepäin, viimeiset puolitoista kuukautta on kirjoiteltu täyteen palavereja, kokouksia, tapaamisia, deadlineja. Paitsi nyt. H-hetki on käsillämme. Tasan viikko aikaa jäljellä. Työntunteja vielä edessä. Oranssi Myrsky on tulossa ja esituotanto käynnissä täydellä voimalla. Tervetuloa kulttuurituottajaopiskelijan arkeen!

Mikä siis Oranssi Myrsky tai tuttavallisemmin OrMy oikein on? Oranssi Myrsky on Humakin Jyväskylän kampuksen ensimmäisen vuoden kulttuurituottaja-, yhteisöpedagogi- ja vaihto-opiskelijoiden järjestämä kolmipäiväinen kulttuurijuhla 21.-23. marraskuuta 2013. Se on oranssi sarja välähdyksiä, jotka myrskyn lailla levittäytyvät ympäri Jyväskylän kaupunkia tuoden eri taiteen muotoja lähelle ihmistä. Tapahtuma järjestetään Jyväskylän keskustan alueella ja päätapahtumapaikkana toimivat Jyväskylän nuorisokeskuksen Veturitallit. Tapahtuma on voittoa tavoittelematon, mutta mahdollisesti saatava tuotto menee Veturitallien nuorisotoiminnan kehittämiseen. Hyvältä kuulostaa, eikö? Niin minustakin.

Tanssillinen flash mob markkinoi Oranssia Myrskyä Jyväskylän keskustassa lokakuussa.

Miten koko projekti lähtikään käyntiin? Valmentajame (entinen nimitys ohjaajat) heijastivat valkokankaalle tekstin ”Oranssi Myrsky – The Orange Tempest”. Lyhyen infon jälkeen ei muuta kuin porukka ensin kasaan, arvonnalla ryhmäjaot ja tapahtumatuotannon vastuualueet, projektipäälliköiden valinnat ja sitten töihin! Niin, siis opiskelemaan? Ei vaan suoraan itse töihin! Suoraan syvään päähän opettelemaan uimista! Oranssi Myrsky on ensimmäinen laatuaan – heti opintojen alussa lähdetään luomaan uutta tapahtumaa 83 hengen voimin moniammatillisesti että monikulttuurisesti. Tämä, jos joku on tuonut haastetta, mutta myös antanut paljon ja tuonut väriä tapahtumalle. Yhteisöpedagogit ovat hienosti tuoneet omaa osaamistaan tapahtumaan kuin myös vaihto-opiskelijat omia kulttuurejaan. Itse toimin markkinointitiimin projektipäällikkönä ja pesti on ollut todella mielekäs. Mutta lentäminen keltanokkana kohti oranssia tuulta on vaatinut työpanostakin rutkasti. Henkilökohtaisesti koen oppimistyylimme, työtä tekemällä oppien, parhaaksi mahdolliseksi tyyliksi – varsinkin kun alana on kulttuurituotanto. Kantapään kautta ja silleen. Vai mitä mieltä ovat muut ”Kutut”? Aikamoinen opiskeluiden aloitus.

On ollut huikeaa todistaa miten 83 lahjakasta ihmistä on muotoutunut yhdeksi suureksi työryhmäksi. OrMyn jälkeen itsekukin on varmasti rikkonut oman mukavuusalueen rajoja ja tiloja ja ja imenyt itseensä kulttuurin voimauttavaa vaikutusta, niin että innolla jatketaan vielä jälkituotantoon! Karonkat toki pidetään visusti muistissa sallittu
na hengähdystaukona...

Teretulemast kaikille vuoden rajuimpaan Myrskyyn!

Terkuin,
Salla ”Kutu” Tolonen

Lisätietoja Oranssista Myrskystä:
http://oranssimyrsky.flowwimagazine.net
http://www.facebook.com/orangetempest
Twitter: OrangeTempest
Instagram: OrangeTempest
 #oranssimyrsky
#orangetempest

tiistai 12. marraskuuta 2013

Mitä minä muka osaan?


Olen apinan poika!
Todella jännittävä vuosi ollut kyllä ensimmäinen vuoteni Humakin opiskelijana ja HUMAKOn
viestintävastaavana. Elämä on kyllä heitellyt ja
pitänyt päällä sellaista hullun myllyä välillä etten ole itsekään tiennyt miten päin olla. Nyt on kuitenkin hyvä olo, rento mieli ja tekemisen meininki. Ehkä hieman ristiriidassa edelliseen kirjoittamaani tekstiin missä  podin ahdistusta tekemättömistä tehtävistä ja kylvin aikaansaamattomuuden valtameressä. Ajattelen kuitenkin nyt kokonaisuutena opintojani ja HUMAKOssa toimimista. Ja sehän se tärkeintä on, kokonaisuus.

Vuoden aikana minua ei ole opiskelut (seikkailukasvatuksen opintoja lukuunottamatta) juuri kiinnostaneet. Olen sellainen rasavilli kakara jonka pylly ei pysy penkissä vaan koko ajan pitäisi saada tehdä jotain muuta ja hölistä. Lehtoreiden ja opettajien inhokki opiskelija. Esseiden kirjoittaminen _for nothing_ tuntuu typerältä ja turhalta enkä viitsi tuhlata kallisarvoista aikaani niiden väkertämiseen ennen kuin on pakko. Onkin kovin ihmeellistä että toinen aivolohkoni on ihastunut vaikuttamistyöhön esimerkiksi opiskelijakunta kentällä. Olen ollut hyvin onnellinen että olen saanut suorittaa 10 opintopisteen kokonaisuuden HUMAKOn viestintä- ja markkinointivastaavana.

Voisin väittää että HUMAKOn viestintävastaavana olen saanut erinomaisen koulutuksen viestinnän ja markkinoinnin perusteisiin. Enkä välttämättä sanoisi että olisin jäänyt vain perusteisiin. Mielestäni olen kyllä saavuttanut jatkokurssin tason näissä hommissa! On ollut uskomattoman hienoa oppia käyttämään blogia, työstää graafista ohjeistusta, pakertaa opiskelijaoppaan parissa ja tehdä ihan itse HUMAKOn viestintäkysely. Aikaisemmin olen miettinyt ja ihmetellyt että kukahan noitakin juttuja väkertää, siihen tarvitaan varmasti ammattilainen, mitä pääsihteeri Marianna tukenani onkin ollut. On suorastaan surkuhupaisa vitsi, että juuri minut valittiin viestintävastaavaksi kun en tänään edes onnistunut lataamaan Facebookin videopuhelu ominaisuutta koneelleni. Nyt minulle on kuitenkin selvinnyt että ei näihin juttuihin tarvitse olla supermies. Voi olla ihan perus Saukkosen Juulia, joka on kovin heikko koneen käyttäjä.

Perus Saukkonen
Suurin motivaattori HUMAKOssa toimimisessa on varmastikkin ollut se, että sinä näet oman kättesi jäljen, sinun osaamistasi myös arvostetaan opiskelijakunnassa. Viestinnällisiä asioita ei mene minun suuni ohi, olen ensimmäinen ihminen jolta kysytään mielipidettä näihin viestintäjuttuihin. Aina toki minun mielipiteeni mukaan ei mennä sillä enhän minä edusta koko Humakin opiskelijoiden mielipidettä. On mahtava tunne huomata että "Hei minä tiedän ja osaan!"

Olisin varmasti voinut monia asioita tehdä paremmin ja olenkin saanut ansaittua kritiikkiä, muuta niinhän sitä elämässä saa aina. Ei mielestäni kukaan voi olla työssään täydellinen vaan se on jatkuvaa kehittymistä, palautteen vastaanottamista ja sen käsittelyä. Sen ainakin olen oppinut että itseensä ei kannata ottaa, kyse ei ole sinusta vaan asioista ja töistä sekä eritavoista ajatella ja hoitaa niitä. Olen ylpeä itsestäni että minä pieni ihminen olen vaikuttanut ja kehittänyt tänä vuonna HUMAKOa eteenpäin ja minun kätösteni jälki näkyy tulevien vuosien toimijoiden työssä ja toivottavasti vielä pitkään HUMAKOn uudistetussa graafisessa ilmeessä. Ei sitä uusittua logoa turhaa kai montaa tuntia Mariannan kanssa väännetty ja viilattu toimistolla..

Kaikki tunnemyrskyt mitä olen HUMAKOn toiminnassa kokenut kertovat minun persoonastani ja ailahtelevuudestani. Välillä vihaan, välillä rakastan, kuitenkin haikein mielin tämän vuoden jälkeen jätän aktiivi urani (ainakin tulevaksi vuodeksi) taakseni. Minua kutsuu muut unelmat ja reissut, tai eihän sitä tiedä jos oikein rupean ailahtelemaan ja tunteilemaan ja siirrän unelmien toteutumista toisaalle..
 Terveisin:

Vastaus otsikon kysymykseen:
Osaan kaiken